Pintaliitoblogi

Maggien Miikka kirjoitti “ehkä hieman provosoiden” asiakaslehtien olevan ihan paskoja. Mielenkiintoisen kirjoituksesta teki se, että Miikka sattuu olemaan asiakaslehtiä tekevän Maggien luova johtaja. Koko vyyhtihän lähti liikkeelle Journalistin jutusta, jossa entiset Hesarin toimittajat lyttäsivät asiakaslehdet täydellisesti. Mutta mites kuvamaailma asiakaslehdissä? No paskaa tietenkin:

1) Paskaa kuvajournalismia

Asiakaslehtiin kuvaa mainoskuvaajat, jotka eivät ymmärrä kuvajournalismista mitään.

2) Ei ymmärrystä asiakkaan strategioista

Asiakaslehtiin kuvaa lehtikuvaajat, jotka kuvittelevat olevansa repparikeikoilla.

3) Sekasoppa

Kahden edellisen kohdan kuvatyylit yhdistämällä saa aikaan vain paskaa sekameteliä.

4) Ei kuvatoimittajia

Katastrofitilanteissa asiakaslehden tilaaja valitsee kuvat.

5) Valokuvaajia kiinnostaa vain raha

Valokuvaajat eivät osallistu palavereihin eikä heitä kiinnosta muutenkaan muuta kuin se työ, josta voi laskuttaa. Lisäksi asiakkaat eivät huoli valokuvaajia esimerkiksi toimitusneuvostoihin. Valokuvaajien ja asiakkaiden suhde jää näin todella etäiseksi, joka näkyy sitoutumisessa ja kuvissa.

6) Asiakaslehtiin ostetaan kuvapankkikuvia

Kaikki tietävät, että kuvapankkikuvat ovat paskoja aina ja ikuisesti. Silti ollaan valmiita säästämään kuvissa ja ostamaan parin kympin kuvia, vaikka oikea valokuvaaja saisi tehtyä tonnilla juuri oikeanlaisen kuvan.

7) Amatöörit

Loppujen lopuksi kuka edes haluaisi kuvata asiakaslehtiin? Eikö kaikki kuvaajat haluaisi tehdä oikeaa mainontaa tai oikeaa journalismia? Asiakaslehtien kuvaajiksi päätyväkin ne ressukat, joilla ei ole oikeita töitä. Kuvaajat ovat wanna be -mainos ja -lehtikuvaajia, joilta puuttuu taito tehdä kumpaakin.

Tuuli on yksi kaluston pahimmista vihollisista. Kaatuvat jalustat ovat olleet ongelma aina valokuvauksen alkuajoista lähtien. Apunahan on hyvä käyttää hiekkasäkkejä, narua tai vaikka kameralaukkua. Yksi hyvistä apuvälineistä on Manfroton puristimet. Niillä tulee kiiniteltyä salamoita välillä vaikka minne, mutta myös siis jalustojen kiinntykseen. Kahdella saa jo paljon aikaiseksi.

Viime viikkoina mieleeni on jäänyt seuraavia ajatuksia kuvaajan ammatista tuleville kuvaajille.

Tummapuku
Usein kuvauksissa tulee olla siistinä, eikä kannata pitää yllä sitä taiteilijalookkia opiskeluajoilta. Pukeudu niin kuin isäntä, on aika hyvä neuvo.

Lämpimät vaatteet
Ulkona tulee aina kylmä. On helpompi riisua vähän pois, jos tulee kuuma. Aina tulee kylläkin kylmä.

Korkeanpaikan kammo
Kuvaajana joudut luultavasti korkealle, ahtaisiin paikkoihin, pimeeseen ja sinne minne et ikinä uskonut joutuvasi. Pelkotiloista kannattaa päästää irti.

Hyvä kunto
Painava reppuselässä juokset kuvattavien perässä. Hypit rappusilla tai tikkailla. Konttaat, ryömit ja kiipeät. Sellaista on tämä työ. Oma ennätys on muutaman tunnin keikalla 10 kilometrin kävely. 10 kilon reppu selässä se on jo suoritus.

Kahvivatsa
Mihin ikinä menet, niin kahvia on aina tarjolla. Maitoa ei.

Ajokortti ja -taito
Opettele myös ajamaan autolla keskustassa. Opettele kotipaikkakuntasi pääväylät ja mikä tärkeintä, opettele ajamaan kapeissa paikoissa. Luultavasti ensimmäisenä vuotena olet jo löytänyt kaupungin pienimmät parkkihallit.

Viinanjuontitaito
Opettele sanomaan ei, kun sitä viinaa tarjotaa juhlissa joita kuvaat. Yhden voi juoda kohteliaisuudesta, mutta sitten kannattaa valita alkoholiton.

Lounas parkkihallissa
On ihan normaalia syödä siellä missä pystyy ja silloin kun kerkeää. Monesti se tapahtuu autossa.

AD:n luottamuksen voittaminen
Mikään ei ole niin tärkeää, kuin olla tyyppi, johon AD:t voivat luottaa.

Odottelu
Älypuhelin on kätevä ajantappaja, koska työstäsi suurin osa on odottelua.

Kuvattavien rauhoittelu
Kuvattavat inhoavat pääsääntöisesti sinua ja kuvattavana olemista. Jos pystyt rentouttamaan kuvattavan ja voittamaan hänen ennakkoluulonsa, olet hyvä kuvaaja. Kuka tahansa oppii kameran kolme säätöä, mutta harva osaa saada kuvattavasta kaiken irti.

Kolme sekunttia aikaa
Joskus kuvattava ilmoittaa kahden kuvan jälkeen, että eiköhän tämä ole tässä. Keksi pari tekosyytä millä saat jatkettua kuvaamista. “AD halusi pari…” , “Otan vielä toiselle muistikort..”, “Tehdään tää nyt kunnol…”

Lopuksi vielä… OLE NÖYRÄ JA KUNNIOTA ASIAKASTA JA KUVATTAVIA!

Kop, kop, kop. Pitkään aikaan ei ole laitteistot paukkuneet rikki. Torstaina kävi kuitenkin vahinko, kun kamera sai erittäin kevyen pusun lattiaan. Ihan oli oma moka. Tuloksena PW:n TT1-lähettimestä murtui kuitenkin hotshoe-kenkä. Pienen palan puuttuessa liittimen pinnit kamerassa eivät menneet pohjaan, joten mikään ei toiminut. Runsas teippaus auttoi ja päivän hommat saatiin tehtyä.

Onneksi PW tarjoaa varaosia laitteisiinsa ja ko. palikka löytyi perjantaina Fimekon hyllystä. 35e ilman veroja maksoi mötikkä ja vaihtoon kului viisi minuuttia. En suosittele suurisormisille, sillä lattakaapelin kiinnitys oli aika pirun hankalaa. Ei vaikeaa, mutta hankalaa. En muuten ole varmasti ainoa, jolta ko. kenkä on murtunut. Sen verran on heppoista muovia.

Monesti kuulee amatöörikuvaajien sanovan, että ei viitsi vaihtaa objektiivia tällaisessa paikassa. Fiksu veto, ainakin jos haluaa tosissaan pitää kennonsa puhtaana. Toisaalta, jos lasin vaihdolla saavutetaan kuva jota tavoitellaan, niin kannattaisiko uhrautua? Pölyn poistaminen kennolta on ammattikuvaajille arkipäivää, sillä lasia on vaihdettava kun sitä on vaihdettava. Tulos saattaa olla sitten ylhäällä olevan kaltainen. Kahden viikon sisään VisibleDustin lätkiä on kulunut viisi kappaletta. Kennon puhdistuksessa kannattaa sitten olla oikeasti varovainen ja tietää mitä tehdä. Kennoon saa kyllä naarmuja aikaiseksi.

Salamasysteemi vaatii aikamoisen kasan sormiparistoja. Tai paremminkin akkuja. Kaiken kaikkiaan kerralla käytössä on 20 AA-akkua(Salamat 2x 4 kpl, Pocketwizardit 2x 2 kpl, lisäakkukotelo 8 kpl). Nyt oli sitten aika päivittää akkupatteristo kuntoon. Olen tykännyt Eneloopeista, ja niitä siis tilailin nytkin. Samalla tilasin myös kunnon laturin, jolla tuollaisen määrän akkuja lataa vähän nopeammin. Valinta oli Maha. Tuota Nkon.nl-kauppaa voi muuten suositella. Vastasivat meilihin toooodella nopeasti ja kamat sai tilattu firmalle EU:n sisäisenä kauppa, eli ilman alveja. Kamat tulivat noin viikossa UPS:lla. Ei muuta kuin paukuttelemaan.

Kävin korkealla, mutta hissillä pääsi takaisin alas. Jäät lähti, vaalit meni ja töitä riittää. Hyvää Vappua!

Ahmed Al Chibib / Varsinais-Suomi

Jukka Järvinen / Helsinki

Jape Loven / Helsinki

Matias Mäkynen / Vaasa

Juha Manni / Keski-Suomi

Sanna Marin / Pirkanmaa

Erkki Tuomioja / Helsinki

Thomas Wallgren / Helsinki

Jutan kuvasta on tullut runsaasti palautetta ja moni onkin kysellyt, että mitä muuta kuvasit. Poimin nopeasti listalta kahdeksan sellaista kuvaa, joissa on jotain… hmm, inhoan muotoa “erilainen kuva”, mutta ehkä muusta kuvamaailmasta poikkeavaa tai sitten itselleen jotain merkityksellistä. Sellaista, mikä jäi mieleen. Älkää pelätko, tämä blogi ei ole muuttumassa poliittiseksi, vaan tässä nyt on vaan näitä työkuvia, joita on kyselty. Tällainen kavalkaadi tällä kertaa.

Olipa hoppu ja kiire. Talven työllisti ensi viikon sunnuntai. Koko talven on tullut kuvattua lähes kokonaan politiikkaa. Kovaa hommaa. On juostu, rakennettu tilapäisstudioita ja on kuvattu niin kellareissa kuin toreillakin. Tällä hetkellä ympäri Suomea on satoja ottamiani kuvia. Tauluissa, tolpissa, esitteissä, banderolleissa ja mihin ikinä kuvia saakaan painettua. Tulitikkuaski taitaa olla pienin tuote ja suurimmat tulosteet liehuvat tuolla ulkona rakennuksien seinissä. Lähes koko maan kattava näyttely on siis parhaillaan auki. Tervetuloa.

Allekirjoittanut kuvaa pääsiassa mainos- ja viestintätoimistojen toimeksiannoista. He tekevät asiakkaalleen sidosryhmälehteä, jossa kerrotaan asiakasyrityksen asiakkaista, yhteistyökumppaneista sekä ajankohtaisista ilmiöistä ja henkilöistä, jotka jollakin tavalla liittyvät lehden julkaisijaan. Monimutkaisesti kerrottu. Tosin myös itse myytyjä juttuja tulee tehtyä. Eli keksitään juttu, myydään idea lehteen ja sitten toteutetaan visiot. Mutta keskitytään nyt sitten ensimmäiseen vaihtoehtoon, joka menee about näin:

Monesti valokuvaaja tuntee vain ketjun päät, kun hyödyllistä olisi tuntea koko ketju.

Toimeksianto tulee yleensä mainostoimiston AD:lta tai projektipäälliköltä. Vähimmäisvaatimukseen kuuluu tietenkin paikka ja aika tai vaihtoehtoisesti kuvattavan yhteystiedot. Pahimmillaan edes lehteä ei kerrota ennen kun sitä kysyy. Joskus joutuu hississä kysymään, että kenelle me nyt sitten kuvataan ja mitä.

Hyvä briiffi kertoo nimittäin mitä kuvataan, miksi ja mihin, mutta jättää kuvaajalle kuitenkin ilmaisun vapauden. On tietty enemmän kuin ookoo kertoa taittoon liittyviä toivomuksia - varsinkin jos kyseessä on esimerkiksi kansi. Toimittajalle lähettetty briifi on jo hyvä lähtökohta kuvaajalle.

Tykkään kuunnella ensin toimittajan tekevän haastattelun, jotta henkilöön ja juttuun saa perspektiiviä. Moni kertoo tarinan, joka kuvalla on kiva kertoa tai tukea sitä. Sitä varten kuvia otetaan siinä hetkessä ja ajassa. Haastattelusta on siis helppo poimia pieniä yksityiskohtia kuvan rakentamiseen.

Hyvä briiffi on sellainen, josta siis selviää seuraavat asiat:

Tällä jutulla ei ole tarkoitus painostaa tai haukkua asiakkaita. En halua monisivuista briiffiä, vaan minusta on kiva jutella aiheesta ennen kuvauksia. Asiat voi siis tiivistäen kertoa puhelimessa. Viidessä minuutissa saa enemmän juttelemalla aikaan kuin tunnin turhalla kuvaamisella. On myös hyvä saada pari vanhaa lehteä, jos en ole niitä aikasemmin saanut ja saada vaikka linkkejä ketjun osapuolien nettisivuille. Lukemalla selviää paljon ja kyllä kuvaajallakin pitää ottaa vastuuta. Kysymällä selviää yleensä paljon.

Hyvässä kuvassa näkyy nimittäin monesti kuvaajan tieto aiheesta. Tässä tapauksessa se ei lisää tuskaa.

Kirjoittaja on Wikipediaa rakastava valokuvaaja, jolla on loppujen lopuksi melko ihania asiakkaita.