Pintaliitoblogi

Tämän viikon torstaina jaetaan taas Grafian järjestämässä Vuoden Huiput -gaalassa palkintoja viime vuoden parhaille kotimaisille mainonnan ja graafisen suunnittelun töille sekä tekijöille.

Oma suosikkini kilpailun loppusuoralle päässeistä töistä on äskettäin vuoden brändinrakentajana palkitun Oraksen Cubista -hanoille tehty, useassa kilpailukategoriassa jatkoon päässyt kuvasarja, jonka kubistista ilmettä on hyödynnetty myös tuoteperheen verkkosivuilla mm. palapelissä.

Gaalan jälkeen perjantaina on Design Forumissa Vuoden Huiput -näyttelyn avajaiset klo 17-20. Näyttelyssä on esillä yli 80 kilpailutyötä ja se on avoinna 3.5. asti.

Näin Linnan juhlien jälkimainingeissa haluan nostaa esiin yhden erittäin kielletyn asian. Nimittäin nutturan sivukiehkurat. Tiedättehän, se korkkiruuvattu hiustukko siinä ohimolla.

Lauantain suorassa lähetyksessä näitä väkerryksiä näki turhauttavan paljon. Sinänsä ihan ookoo nutturat oli menty pilaamaan kikkaroilla, jotka ovat niiiin joltain muulta vuosikymmeneltä, ja lisäksi vanhentavat kantajaansa. 

Keskustelu kampaajan tuolissa on mennyt varmasti jokseenkin näin:

Asiakas: “Ai kun kauheen kiva nuttura. Mutta puuttuuko siitä jotain…”

Kampaaja: “Ehkä vähän särmää… Irrotettaisko pari hiuskiehkuraa tuohon eteen ja kiharrettais ne. Ei olisi sitten liian viimeistellyn näköinen. Tollanen huoliteltu viimeistelemättömyys on nyt tosi in ja seksikästä.”

Asiakas: “Joo, ihanaa, korkkiruuvit!”

Ja sitten minä katson sitä luomusta teeveestä ja sanon, että voi vittu.

Linnanjuhlien jatkoilla parasta ei ollut…

- bändi tai edes sen inspiroituneesti muikistelevat muusikot (”Suomen johtava bilebändi, Phil Harmonic -orkesteri” Antakaa mun kaikki kestää…)

- evör sou tyylikäs grafiikka

- tai ne alakoulun diskon teippaukset bändin takana

- musa yleensä ja miten siitä tulikin lauantai-illan tanssit mieleen

- että ihan fiksun näköinen paikka näytti kuvissa remontoidulta Viking Rosellalta

- jatkojen vieraiden tiukka setti, siis mitä olikaan tarjolla (mm. Ilta-Sanomien toimittaja ja ketä ne oli rouva Hurskaisen lisäksi siellä tanssimassa? Jotain vain. Pikkujoulukansaa…)

- juontajakaksikko (Olisi voinut valita jotain relampia tyyppejä. Toinen ei ole rela ja toinen on muuten vain hymyilevän kusipäinen.)

- se, että Timo Harakka ei kykene olla nillittämättä ja vittuilemasta käytännössä jokaiselle haastateltavalleen, mm. YLE:n pääjohtajalle ja tämän vaimolle (”Sinäkin olet sitten päässyt hyvin uimaan [miehesi rinnalla] eliittiin”)

- kameralinjaukset tai/ja ohjaus

- lopputekstit, jotka alkoivat rullaamaan kahdesti

…VAAN se melkein megaörvellyksessä oleva pariskunta, jossa nainen vielä melkein jotenkin pystyi olla meikit vain vähän poskella, mutta herrahenkilöstä näki jo ihan kättelyssä, että nyt ollaan jo tuokio nautittu. Kiitostahan tulee jakaa myös ohjaamoon, jossa päätettiin ottaa ko. pariskunta niinkin usein kuviin, että molempien henkilöiden lähipiiri saattoi kiittää niistäkin hetkistä ko. henkilöitä ja se varmasti ko. henkilöitä itseäänkin lämmittää.

Lisää tällaista laatua televisioon! Ehdottomasti. Sen lisäksi, että Timo Harakka on nyt ihan mielestäni maamme ykköshenkilöhaastattelija ja hyvien tapojen ehdoton parkettien kaksiteräinenmiekka, hän on onnistunut myös toimitussihteerinä. Vain piiru vähän pidemmälle, niin oltaisiin saatu aikaan jo aitoa komiikkaa.

Anteeksi… Olihan se. Siis etenkin ihan aitoa. Tarkoitin tietenkin, että sitten se …voisi kamppailla vaikka aidosti Vuoden Viihdeohjelma -palkinnosta.

Viikonloppuna sukulaishäissä mietimme A) miten kiertää Kiinan Suomen suurlähetystön eteen asetettua mielenosoituskieltoa (joka on voimassa ölymppia kisojen ajan), nokkelasti sekä B) miten meidän suvun puoli voittaisi perisuomalaisessa joukkotappelussa noin kolme kertaa suuremman joukon, etenkin kun meillä olisi neljä naulapyssyä ja kompressorit.

Mutta Kiinaan. Jännittävää avoimuutta ja etenkin kun ko. maa on markkinoinut olevansa avoimempi kuin ennen. Mutta ‘ennen’ on suhteellinen käsite kuten on ‘avoimempikin’. Sukulaismies ja ystävänsä Wanha-Hippi olivat vieneet lähetystön eteen kuitenkin ja kaikista kielloista huolimatta kaksi hautakynttilää. Pojat pääsivät mahdolliset Kiinan arkiston lisäksi ent. Suapon nyk. Supon listoille. Sukulaismies ei usko, että olisi nyt jollain Kiinan mustalla listalla. Kehoitimme kokeilemaan irtoaako viisumia. Sillä matkailu mm. Tiibettiin voi olla nyt haasteellisempaa.

Tietenkin aivot alkoivat raksuttaa pöydässä. Missä menee raja, jota koskee ko. kielto? Mikä lasketaan mielenosoitukseksi? Onko vaikkapa oranssien autojen letka mielenosoitus? Entä jos pukeutuu oranssiin itse ja vaan kävelee tiuhaan lähetystön ohi? Entä jos menee vain siis lukemaan Daltsun jotain kirjaa lähetystön eteen? Tai voiko siihen puuttua mikäli kaksi aikuista pukeutuu (lumi)leijoniksi ja menevät Kiinan lähetystön eteen? Esimerkiksi.

Sitten joukkotappeluun. Emmehän me tietenkään moista edes oikeasti harkitsisi. Me, lupsakat ja rauhaa rakastavat lootusihmiset. Mutta kun osa juhlaväkeä otti kiiltävän hohtavasta valkoisesta Audista mitälie kuulapyssyjä ja niiden kanssa gänstäkuvia, sitä vaan alkoi miettimään mitä meidän pöydästä löytyisi. Luovuutta ja todella monipuolista osaamista sekä ne neljä naulapyssyä.

Kupittaanpuisto on aina ollut yksi suosikkipaikoistani Turussa, sellainen leppoisa keidas, jonka kyljessä lepää paikallinen jalkapallopyhättö ja jonka nurmilla on mukava kelliä. Tänä kesänä siellä ei kuitenkaan ole tullut vietettyä hirveästi aikaa, ehkä koska en enää asu aivan puiston läheisyydessä.

Ensi viikonloppuna tilanne korjataan oikein kunnolla, kun viides Uuden musiikin festivaali alkaa perjantaina. Luvassa musiikkia, mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa, piknikmeininkiä ja klubimeininkiä, maauimalassa polskuttelua ja toivottavasti aurinkoa. Artisteista pakko mainita ainakin Kleerup(uudella levyllä ihan tykki laulu 3am yhdessä Marit Bergmanin kanssa), M83 ja mm. italodiskoa soittava Alden Tyrell. Sulosäveliä ja leppoisaa puistojuhlintaa, muuta ei ihminen tarvii.

Joka palmusunnuntai hämmennyn näistä virpojista yhtä paljon. Väärä päivä urpot, tekisi mieleni huutaa niille pikkuveitikoille. Mutta en viitsi, kun ovat niin ujoja muutenkin. Enkä edes huomauta erityisen painokkaasti, että meillä päin virvotaan vasta ensi lauantaina, nottas tierättä, niiiiin! Ja siis sehän on ainoa oikea tapa, kyllä kyllä.

Noh, ei se mitään. Virpokaa vain, senkin kummajaiset. Ovea en kuitenkaan avaa, sillä aion syödä karkit itse, hähhähhää!

Tänään on viime vuoden viimeiset pikkujoulut. Ja kaiken lisäksi Tampereella.

Nyt pään täyttävät kysymykset: Onko siellä pukki? Joutuuko pukin polvelle istumaan? Saako lahjoja? Onko kinkkua? Lauletaanko? Leikitäänkö piirileikkiä? Ja ennen kaikkea, kuka sammuu ensimmäisenä?

Huomioita viime keskiviikon Cosmobileistä. Sellaisissakin kun tulee ravattua:

*Cosmopolitanin Beauty Awards -juhlissa oli oikeasti kivaa
*Harvoin tulee oltua Cosmobileissä, Cosmo kädessä ja Cosmopoikien välissä
*Uusia tuttavuuksia, useampi… tosin ei Cosmopojista
*Hyvää punkkua
*Jenni Vartiainen on ihana ihanin
*LUX on ihan ookoosti laitettu, kivat maisemat
*”Jatkot” A21:ssä oli mainiot

It’s Christmas time in Hollis Queens
Mom’s cooking chicken and collard greens
Rice and stuffing, macaroni and cheese
And Santa put gifts under Christmas trees
Decorate the house with lights at night
Snow’s on the ground, snow white so bright
In the fireplace is the yule log
Beneath the mistle toe as we drink egg nog
The rhymes you hear are the rhymes of Darryl’s
But each and every year we bust Chrsitmas carrols

Tosin joululauluja pitäisi vähän rukata uusiksi. Nyt kun ei enää luntakaan ole. “Vesi alla renkaiden se laulaa laulujaa…”

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE JA SATUNAISILLE OHIKULKIJOILLE!

Mä kun luulin että nu-rave oli jo ihan out! Sitte tulee kaikki hesalaiset Turkuun neonväreineen ja hassuine rilleineen UMFfiin notkumaan. Nojoo. Puuron festarikatsaukset ovat niin tyhjentävät, että ei viikonlopusta muuta. Paitsi että Aulan sisäpihalla oli eilen loistava meininki, semmosta leppoisaa oleilua italodiskon tahtiin. Ja ei se Justice ollut mahtava vaan aika tylsä. Ja loppuun kaikille ah-niin-syvällisten sanoitusten ja killeristi rullaavan biitin ystäville tiedoksi, että herra Armand Van Helden on miksannut taas yhden kelpo hitin.