Pintaliitoblogi

Tilt+shift lasilla saan jatkossa seinät suoraan suoraan.

Muuto jatkaa hienojen uutuuksien sarjaa. Plugged-kattovalaisin on etenkin vihreällä johdolla tosi hieno. Ja valaisimessa on kuulemma jekku, jota ei kuvissa näy: käsittämättömän kaksoisrakenteen ansiosta itse valonlähdettä, hehkulamppua, ei näe – valo näyttää vain tulevan jostakin. Suunnittelijat Johan Ridderstråle ja Mats Broberg ovat aiemmin tehneet myös hienot ja palkitut Cone-kaiuttimet.

Toinen uutuus on Stacked-hylly. Moduleista voi itse koota haluamansa mallisen ja kokoisen hyllyn. Asialla JDS Architects. Luulisi, että näillä meriiteillä JDS arkkitehdit saisivat suunnitelluksi toimivat nettisivutkin. Nyt toteutus on kaikessa epäkäytännöllisyydessään ihan omaa luokkaansa.

Jos matka käy kohti Tallinnaa, suosittelen lämpimästi vierailua Kumussa. Jo itse rakennus on näkemisen arvoinen (eikä vain sen takia, että sen on suunnitellut oma poikamme Pekka Vapaavuori). Bonuksena Kumu tarjoaa monipuolisia näyttelyitä ja makoisia piirakoita.

Krapulan laannuttua taiteen pariin voi siis pöräyttää kätevästi ratikalla 1 ja 3. Matkalla pääsee myös haahuilemaan Kadriorgin komeassa puistossa ja näkemään muun muassa oravista varoittavan liikennemerkin.

Vielä, kun olisi nähnyt yhden oravan.

Ajattelin tällästä. Nyt pitäisi löytää tontti. Ehkä tuonne mökin lähelle saaristoon? Ihan siihen merimerkin viereen…

via.

No voi hyvää päivää. Tämän päivän Hesarissa (jonka pariin ehdin vasta nyt, illalla) oli juttu siitä, miten työn alla olevan uuden Musiikkitalon materiaaleista aiotaan tinkiä, koska kustannusarviot paukkuvat monella miljoonalla.

Hyvät budjettien kanssa painivat päättäjät, nyt jäitä hattuun – ja tervetuloa tutustumaan Turun uuteen pääkirjastoon. Projekti oli monen vuoden painajainen, mutta kun kerran rakennetaan, niin rakennetaan kunnolla. Kuten eräs arkkitehtiystäväni totesi: Turun uusi kirjastotalo on “parasta, mitä Suomessa on rakennettu 50 vuoteen”. Eli tehkää (kaikessa rauhassa) Musiikkitalosta ainakin yhtä hieno!

Ps. Huomenna Turun kirjaston sisäpiha avataan kaupunkilaisten käyttöön.

Viime aikoina on tullut mietittyä paljon asuntoasioita. Pitäisikö vuokrata tai jopa ostaa ja millainen? Ehkä yksi syy mietiskelyyn on se, että olen avustanut erästä asuntomessuprojektia tässä viime aikoina. Suurin syy taitaa kuitenkin olla nykyisen asunnon ahtaus. Vappuna tuli vuosi täyteen tässä asunnossa. Hyvin se vuosi on mennytkin. Oikeastaan tosi hyvin. Naapureista on ollut vain hieman riesaa ja samoin ötököistä.

Yksi kiva läpitalon asunto olisi tiedossa. Se tietäisi muuttoa Etelä-Helsinkiin. Merinäköala uupuu, mutta nelöitä olisi jo kivasti - hieman yli 50. Riittäisi täysin. Nyt kun saan pyörän kuntoon, niin pitää aloittaa talojen korvamerkitseminen. Syksyllä, kun muutto on ajankohtainen, niin on sitten perillä kivoista taloista.

Kolmoselta tulee päivisin joku pimp my kämppä -tyyppinen ohjelma. Ohjelmassa esitellään ja säädetään brittiläisiä asuntoja, joiden hinta on romahtanut omistajan remonttien ansiosta. Ohjelmassa esiintyvät asunnot ovat vaan niin hauskoja pohjiltaan - kapeita ja pitkiä. Niihin saisi tehtyä vaikka mitä. Voi kun Suomessakin olisi lähellä keskusta-alueita sellaisia tiilisiä, kaksikerroksisia pientaloja isolla takapihalla. Tiedättehän? Tai edes mahdollisuus loftailuun.

Mistä tämä kirjoitus sai sitten inspiraation? Helsingin hienoin asunto on myyty.

Kirjoittaja on isoikkunaisten loft-asuntojen rakas ystävä, joka muuttaisi Lauttasaareen, jos asunnossa olisi 58,5m^2 kattoterassi.

Täytyy soitella maanantaina isännöitsijälle ja vuokraisännälle. Jos vaikka tilaisi parvekkeen.