Linnanjuhlien jatkoilla parasta ei ollut…
- bändi tai edes sen inspiroituneesti muikistelevat muusikot (”Suomen johtava bilebändi, Phil Harmonic -orkesteri” Antakaa mun kaikki kestää…)
- evör sou tyylikäs grafiikka
- tai ne alakoulun diskon teippaukset bändin takana
- musa yleensä ja miten siitä tulikin lauantai-illan tanssit mieleen
- että ihan fiksun näköinen paikka näytti kuvissa remontoidulta Viking Rosellalta
- jatkojen vieraiden tiukka setti, siis mitä olikaan tarjolla (mm. Ilta-Sanomien toimittaja ja ketä ne oli rouva Hurskaisen lisäksi siellä tanssimassa? Jotain vain. Pikkujoulukansaa…)
- juontajakaksikko (Olisi voinut valita jotain relampia tyyppejä. Toinen ei ole rela ja toinen on muuten vain hymyilevän kusipäinen.)
- se, että Timo Harakka ei kykene olla nillittämättä ja vittuilemasta käytännössä jokaiselle haastateltavalleen, mm. YLE:n pääjohtajalle ja tämän vaimolle (”Sinäkin olet sitten päässyt hyvin uimaan [miehesi rinnalla] eliittiin”)
- kameralinjaukset tai/ja ohjaus
- lopputekstit, jotka alkoivat rullaamaan kahdesti
…VAAN se melkein megaörvellyksessä oleva pariskunta, jossa nainen vielä melkein jotenkin pystyi olla meikit vain vähän poskella, mutta herrahenkilöstä näki jo ihan kättelyssä, että nyt ollaan jo tuokio nautittu. Kiitostahan tulee jakaa myös ohjaamoon, jossa päätettiin ottaa ko. pariskunta niinkin usein kuviin, että molempien henkilöiden lähipiiri saattoi kiittää niistäkin hetkistä ko. henkilöitä ja se varmasti ko. henkilöitä itseäänkin lämmittää.
Lisää tällaista laatua televisioon! Ehdottomasti. Sen lisäksi, että Timo Harakka on nyt ihan mielestäni maamme ykköshenkilöhaastattelija ja hyvien tapojen ehdoton parkettien kaksiteräinenmiekka, hän on onnistunut myös toimitussihteerinä. Vain piiru vähän pidemmälle, niin oltaisiin saatu aikaan jo aitoa komiikkaa.
Anteeksi… Olihan se. Siis etenkin ihan aitoa. Tarkoitin tietenkin, että sitten se …voisi kamppailla vaikka aidosti Vuoden Viihdeohjelma -palkinnosta.
