Pintaliitoblogi

On siellä koju, jossa mies myy halpaa makkaraa / ja lapset ketsuppia ilmaiseksi saa…

Kyse on tietty Rööperistä, josta on nyt sitten tehty elokuva. Ennenhän Punavuori, eli Helsingin viides kaupunginosa oli työväen kaupungiosa ja lestiä heitettiin vaikka miten. Jotain historiasta kertoo se, että satuin kerran lausahtamaan Punavuoren Alepassa kännisen toilailuihin: “tää on just tätä kun tulee tänne työväenkaupunginosaan”. Sain heti vanhoilta ihmisiltä erittäin pahoja katseita.

Olen nyt pureskellut elokuvaa parisen viikkoa. Elokuvateatterista ulostultuani olin nimittäin todella pettynyt. Kyseessä ei ollutkaan ajankuvaus, paikankuvaus tai mitään niiden väliltä, vaan elokuva olisi voinut olla selinjengin tekemä Bad Luck Loven menneisyyteen sijoittuva jatko-osa. BLL oli muuten mielestäni reilusti parempi.

Rööperistä oli vaikea saada kiinni. Se ei ole mafia-, gangsteri-, väkivalta-, retro- eikä huumorielokuva. Se on niiden harmaa sekoitus. Välillä nimittäin ammutaan ja tapetaan kun taas välillä nauretaan Kari Hietarannan esittämälle äidinpojalle. Vähemmälläkin olisi muuten selvitty.

Lopuksi soppaa hämmennetään vielä Jasper Pääkkösen Korppu-hahmolla, johon on vaikea uskoa. Pääkkönen on tehnyt elokuvaurallaan pari ihan kelpo roolia (mm. Mattina), mutta nyt jokin jää hieman kaivelemaan.

Sen sijaan Peter Frantzén tekee sellainen suorituksen, että nyt voidaan viimeistään nostaa Amerikan Pete Suomen korkeimmalle jalustalle mitä miesnäyttelijöihin tulee. Ja ei ole Samuli Edelmaninkaan työssä haukkumisen sijaa. Päinvastoin.

Suomen näyttelijäpiirit ovat pienet, joten Juha Veijosen esittämä poliisihahmo on kuin laimenettu Vares ja Pekka Valkeejärven pahis kuin laimennettu Vareksen pahis.

Näin kaksi viikkoa elokuvan katsomisen jälkeen voisi ehkä sanoa, että kannatti katsoa, mutta eri syistä kuin mitä olin kuvitellut. Odotin ajan- ja paikankuvausta silmittömän väkivallan sijaan. Aleksi Mäkelän paras elokuva on silti Häjyt. Ylivoimaisesti.

Jos ostas tällasen, niin oisko sitten yhtä cool kuin Radio Raheem?

1. Törmäsin monen mutkan kautta mielenkiintoiseen blogiin, jossa listataan Michael Jacksonin tuotannon helmiä. Hieno kunnianosoitus Popin Kuninkaalle: hyvin kirjoitettu ja oikeasti mielenkiintoisia yksityiskohtia tarjoava sivusto, vaikka osa biisivalinnoista on mielestäni aika omituisia. P.Y.T ulkona Top 20:stä, HÄH?

2. Helsingin Kalevankadulla sijaitseva Delicato on julkisivuhuijaamisen esimerkkitapaus. Ulospäin kahvila näyttää tylsältä ja ankealta, mutta sisältä se on viihtyisä ja rauhallinen keidas. Kahvilan focacciot ja täytetyt patongit ovat aivan järjettömän hyviä ja hintakin on kohtuullinen. Kahvilasta saa myös ostaa italialaisia juustoja ja makkaroita kotiin. Parasta mitä olen tähän mennessä uudesta kotikaupungistani löytänyt!

3. Stockmannilla myydään Jean-Luc Godard DVD-boksia(10 leffaa) hintaan 19,90€. Pakkohan tuo oli poistaa, kun siinä on Alphavillekin, uskomattoman hieno elokuva, tai “sovinistista täyspaskaa” kuten kaverini totesi.

4. Haluan matkustaa Japaniin, tarkemmin määriteltynä Tokioon. Tämä kartta olkoon oppaani.

Espoo Ciné alkoi eilen ja allekirjoittanut häärii festivaalin toisena virallisena bloggaajana. Eilen tuli katsottua kaksi mainiota elokuvaa joista varsinkin Mike Leighin Happy-Go-Lucky oli hämmentävä kokemus. Miten elokuva voi olla yhtäaikaa sekä hauska että henkilöhahmoiltaan niin puhutteleva. Parempaa näyttelijäntyötä saa hakea, kiitos Eddie Marsan ja Sally Hawkins.

1. Perustin elokuvakerhon. Tähtitorninkadun elävän kuvan ihailijat, eli TEKI kokoontuu jatkossa kerran kuussa katsomaan jotain elokuvaa, joka valitaan sähköpostiäänestyksellä. Nyt vain pitäisi päättää, mitkä leffat(kaksi kappaletta) asetetaan ensimmäisen äänestyksen kohteiksi. Ehdotuksia?

2. Juon normaalistikin epänormaalin paljon Pepsiä, mutta viime päivinä kulutus on ollut jo ällöttävän runsasta. Esim. viime perjantaina kurkusta meni alas kaksi pullollista uutta omenan makuista Pepsi Maxia. Sairasta. Mikä avuksi? Dr. Phil?

Muuten kaikki on hyvin, mukavaa ja kaunista. Tylsän rauhallista, ainoastaan kesätyöpaikkatilanteen epäselkeys jännittää. Alkuviikosta pitäisi saada tietää, teenkö Copyn hommia seuraavat kolme-neljä kuukautta. Hermostuttaa.