Pintaliitoblogi

Eilen meinasin ajaa elämäni ensimmäisen kolarin. Kapeaksi auratulla tiellä tuli nyppylän takaa yllättäen vastaan auto. Kumpikin kuljettaja teki yhtäaikaisen hallitun käsijarrukäännöksen. Lumi pöllysi ja karvanopat heiluivat. Autot jäivät vierekkäin kuin parkkipaikalla, mutta nokat olivat kohti metsää. Ei pelti- tai henkilövahinkoja. Kiitos.

***

Kimi Räikkösen brändin arvosta on ollut paljon keskustelua. Perjantaina kävin Akateemisessa. Jäämies-kirja maksoi alepöydälle euron. Vieressä Paavo Lipposen Järki voittaa maksoi vitosen.

***

K-raudassa oli mainos katajaseinästä, joka soveltui saunaan. Näytti omituiselta. Nyt en löydä siitä lisätietoa, vaikka olen varma, että brändin nimi olisi ollut Katajaseinis.

***

Pitkästä aikaa oli Nyt-liitteessä kuvia. Kuvaajan nimi vaan uupu jostain syystä. Spatial Fetishist ja vinkunaa taustalla täältä.

Jossain merisään jääennusteiden ja Valtiopäivän avajaisten välimaastossa kohtasin moottoritiellä hetken, jolloin elämäni ensimmäisten ylinopeussakkojen saaminen olisi ollut kaikkien todennäköisintä. Fyysisesti olin Orrengrundin rannikkoaseman pituuspiirin kohdilla, mutta henkisesti olin jossain muualla. Radiosta pauhasi Sigin Leijailen ja aurinko paahtoi sivusilmään ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Musiikki ja aurinko antoivat viitteitä keväästä. Verihiutaleista vapautunut 5-hydroksi-tryptamiini, eli serotoniini sai taas aivot rentoutuneeseen tilaan. Tasavallan presidentti Halosen julistaessa hetkeä myöhemmin valtiopäivät avatuiksi, olin varma, että kevät saapuisi hetkenä minä hyvänsä, enkä minä välittäisi murmeleiden ennustuksista.

Aurinko paistoi vielä kotonakin -hieman Harmajasta itään.

Ja siitä kappaleesta. Toivottavasti muuten niin toivekkaan kappaleen säe Kadut päättyvät mereen / mutt kartoissani / käskynä on eteenpäin ei ennakoinnut Matti “Sig” Inkisen loppua.

Hyvää Joulua: perheelle, ystäville, tutuille, kavereille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille, potentiaalisille asiakkaille, menetetyille asiakkaille, blogin lukijoille ja ennen kaikkea kaikille niille, jotka eksyvät lukemaan tämän kirjoituksen.

Pintaliito lomailee pyhät ja tarttuu taas itseään niskasta kiinni kunhan pahin ähky on ohi.

Flow on nyt sitten ohi. Kiitos Turun porukka, kiitos Ville, kiitos Lily Allen, kiitos Kraftwerk, kiitos Grace Jones, kiitos järjestäjät ja kaikki muut tutut ja tuntemattomat hipsterit.

Aika hiljaista on blogissa ollut, mutta lomakausi selittää sen. Vai mitä? Omalta kohdalta lomat on nyt sitten lusittu, jos sellaista yrittäjä voi sanoa. Loman aikana tuli vietettyä konttorilla pari päivää ja lisäksi tuli tehtyä pari kuvausta. “Pakko kun oli”.

Lomalla sattui ja tapahtui kaikenlaista. Kartalle laitettuna loman pohjoisin taisi olla Lapua, Itäisin Hamina Mikkeli, Läntisin Korppoo ja etäläisin Jurmo. Siihen väliin mahtui kaikenlaista aina Meripäivistä Lapuan kesäteatterin kautta purjehdusreissuun. Ja tietysti Madonnan keikka eturivistä.

Vajaan viikon purjehdus oli loman yksi kohokohdista. Tie vei Korppoströmmistä Stenskärin, Björkön, Jurmon, Yxskärin ja Högsåran kautta Taalintehtaalle. Komeita maisemia, hiljaista liplattelua, kunnon tuulessa kallistelua ja runsaasti ruokaa. Ja kaikki tämä keskellä merta.

Björkö on siitä merkillinen saari, että sen keskeltä löytyy makea järvi. Kallioiden rajaaman vesialueen syvyys on 16m, joten ihan pienestä lätäköstä ei ole kysymys. Kuvassa kamerasta lähtien katsottuna: lätäkkö, järvi ja meri.

Yksi kivoimmista saarista oli myös Högsåra, jonne pääsee myös lossilla Kasnäsistä. Pienestä kylästä löytyy myös idyllinen Farmors Café, josta sai herkullisia piiraita ja kakkuja. Niitä muuten sai leikata itse omatunnon mukaan.

Illalla auringon laskiessa kylän taakse, istuimme vierasvenesataman saunassa. Ikkunasta katsoimme, kuinka aurinko maalasi ensin pittoreskin maiseman värjäten talojen katot kullalla. Mutta vain hetkeä myöhemmin, auringon laskiessa, saatoimme nähdä kylän tummuneen silhuetiksi, josta erottautui ainoastaan pieni, mutta tunnollinen palotorni.

Helsinkiin palattuamme kävimme katsomassa Madonnan perseen konsertin. Upea show ja hyvä meno, täytyy myöntää. Lisäksi järjestelyt toimivat erinomaisesti. Ei ole helppo homma sumputtaa 85 000 ihmistä niemennokkaan ja sieltä vielä ulos. Onneksi ohjeet tulemiseen, menemiseen ja olemiseen oli kerrankin saatu ihmisten päähän iskostettua. Lopulta päädyimme vielä kommentoimaan keikkaan Ylen kaikkiin mahdollisiin medioihin.

Hieno loma, mutta onni on myös palata työelämään. Asiakkaat - nykyisen, entiset ja tulevat - olen taas käytettävissä teitä varten!

Venäläiset jalkapallofanit saapuivat tänään Helsinkiin. Venäjän liput liehuivat autojen ikkunoista kuin olisivat juhlineet Suomen liittämistä Venäjään. Naapurimaan autojen välissä Googlen Street View -auto tallensi tyypillistä maisemaa Helsingistä.

Sellaista kuvaa sitten tällä kertaa.

Uusimmassa Kuukausiliitteessä oli tarina miehestä, joka laski univaivoihinsa saunoja, joissa oli vieraillut. Eilen kokeilin samaa. Nukahdin ja tänään yritin muistella niitä uudelleen. Muistin 66 sellaista saunaa, joissa muista selvästi käyneeni. Muistan saunoja ja paikkoja, joissa olen todennäköisesti saunonut, mutta en laskenut niitä mukaan, koska itse saunaa en muistanut. Tällä hetkellä olen numerossa 66, mutta uskoisin siinä olevan vain alle puolet todellisesta luvusta. Esimerkiksi lapinmatkojen saunoja en juurikaan muista.

En tiedä kuka se oli, en tiedä mitä se sillä teki. Se vei kuitenkin pyöräni. Tuon 10 vuotta vanhan rakkaani, jolla oli ajettu maassa, vedessä ja ilmassa. Rikosilmoituksen otti vastaan nettikaavake ja puhelimessa vakuutusyhtiön täti laski hinnaksi puhtaasti nollan. Olisiko laskelmaan vonut laskea, miten paljon enemmän jatkossa minulla menee aikaa raitiovaunussa tai kävellen? Ei ilmeisesti.

Mitä joku teki sitten sillä vanhalla maastofillarilla? Varmaan myy. Kauppaa kadulla jollekin, vie maasta ulos tai jotain sellaista. En tiedä eikä kiinnostakaan. Rikos on jo tapahtunut ja minun silmissäni se ei vanhene koskaan.

Mitä minä sitten teen? Nyt ei anna kukkaro periksi uuden hankkimiselle. Ei millään. En jaksa edes surra. Enkä edes yllättänyt. Olen ajanut fillarilla kohta 30 vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta. Tätä päivää olen pelännyt ja odottanut. Nyt kohtasin sen.

Ostanko sitten paskan pyörän, ettei sitä varastettaisi? En tiedä. Seuraavaksi ajattelin hankkia kiinteävälitteisen fixien ja ottaa jarrukaapelin iltaisin irti. Siinähän ajelet tyhmä rosmo sillä sitten.

Lähetys päättyy tähän. Unissani ajan vielä hetken. Sitten nostan senkin fillarin talviteloille.

Näin keväisin miehille iskee kuume. Joka kerta. Jollakin se on autokuume tai moottoripyöräkuume, mutta minulla se on fillarikuume. Joka kevät. Sellainen on nytkin päällä. Varsinkin kun moneen kesään ei ole tullut fillaroitua enää kunnolla. Joskushan sitä ajoi päivittäin ja fillareitakin oli jos jonkinmoisia.

Nyt pitäisi viedä vihdoin Kona hoitoon ja saada siihen uusi keskiö, mutta sehän ei riitä. Pitäisi saada uusi pyörä. Mielellään monta. Ongelmana on tietenkin raha, mutta myös säilytys. Kotiin kun fillarit eivät mahdu, niin kuin joskus oli tapana. Voi kun ulkona sataisi, niin ei v*tuttaisi niin paljoa.

No taas pitää jostain valittaa. Tänään ärsyttää se, että suomalaisten yleisin verbivamma tuntuu olevan kuulostelu-sanan käyttö. Niin, se on siis kuulostella, ei kuullostella. Joka toinen tässä maassa tuntuu kirjoittavan, että “Kuullostaa hyvältä!”. No eikä kuulosta, senkin tuplaällättäjä!

No mistäs tämän nyt sitten voi jatkossa muistaa? No vaikkapa siitä, että meillä on kuuloaisti. Kuulo - kuulostella.

Tuliko selväksi? Oletko kuulolla? Hyvä, pysy siellä.