Pintaliitoblogi

Stand up, Turku ilahduttaa ja naurattaa meitä jälleen 25.–26. syyskuuta. Ja mikä parasta, ohjelmassa on tänä vuonna Suomen ensimmäinen Roast.

Piinapenkkiin istutetaan vuorollaan Maria Veitola ja Jouni Hynynen, ja kehittävää vittuilun ilmapiiriä kasvattavat maamme parhaat koomikot: Andre Wickström, Jaakko Saariluoma, Krisse Salminen, Sami Hedberg, Teemu Vesterinen, Niko Kivelä, Ilari Johansson, Pirjo Heikkilä, Pekka Jalava, Joonas Nordman ja Marko Kämäräinen.

Jos tämän spektaakkelin aikoo nähdä, kannattaa lippu hankkia nyt. Meinaan, että syön vaikka pöksyni, jos tämä ei myy loppuun.

Riemun päivä! Olen jotenkin onnistunut täydellisesti ohittamaan tiedon, että Raphael Sadiiq esiintyy ensi kesänä Pori Jazzeilla. Johtuu varmaan siitä, että konserttia on pääasiassa mainostettu Duffyn esiintymisellä, mikä on sekin ihan kiva juttu. Ray Ray on kuitenkin hunajaisen Neo-Soulin mestari, joten vähän ihmetyttää ettei asiasta ole enempää meteliä pidetty. Tässä Love that girl, täydellinen sunnuntailaulu:

Jos töissä on tylsää, (mikä tietysti on hyvin epätodennäköistä, koska kaikki ovat toipuneet joululomasta ja viettävät nyt iloisin mielin, posket reippailusta punottaen tipatonta tammikuutaan), löytyy täältä kaikkea kivaa. Sitten vaan kiekumaan: “Ffffound!”.

Ryanairilla taitaa olla joulumieltä kerrakseen, kun pulju tarjoaa 500 000 ilmaista lentolippua. Tampereelta pääsee nyt siis vähinkin rahoin Riikaan. Lippuja varatessa tosin kannattaa ottaa huomioon, että Ryanairilla ruumaan menevät laukut ja jopa Visalla maksaminen maksaa. Mutta ilmainen lippu nyt ei varmasti silti kovin kalliiksi tule.

Teille niistä, jotka Riikaan matkakuumeissaan suuntaavat, suosittelen ehdottomasti käyntiä Cuba Cafessa. Sieltä olen nimittäin saanut tähänastisen elämäni parhaat mojitot, jotka sisälsivät muun muassa kaksi kourallista minttua, ja häppäriaikaan mojitoja sai kaksi yhden hinnalla! Ja jos paikalla on dj, meininki saattaa hyvinkin kuumeta illan mittaan vallan hotiksi, varsinkin siinä kuuden neliön tanssilattian kohdalla.

Maukasta ja kohtuuhintaista intialaista ruokaa taas kaupungissa saa Indian Rajasta. Tervemenoa!

Helsingin Vanhan joulumyyjäiset pyörähtivät käyntiin taas sunnuntaina. Kävin siellä.

Vanhalla on hyvää se, että siellä on hyvät toilettitilat ja kahviobaarikin omasta takaa, missä vaikka rauhottua kierroksen välissä. Vanhan myyjäisissä on ihanuuksia myynnissä.

Itsellä oli koordinaatit selvillä (kyllä se Facebook on vain mainio keksintö!), sillä tiesin missä Mielityn myyntipaikka oli/on (ovelta vasemman puoleiset raput ylös ja tiukka pään käännös vasempaan). Muutoin meininki oli ihan kaoottista!

Helsingistä tai mistään Suomen kaupungista on turha haaveilla suurkaupunkia tai meetropuulia ennen kuin yksissä myyjäisissä osataan sulavasti liikkua tungoksessa. Oikeanpuoleinen liikenne, ohitetaan keskeltä (eli keskiosa olisi käytävästä suht vapaana), sanotaan ‘anteeksi‘ ennen kuin tullaan niskan yli ohi ja jos edellä oleva antaa tilaa vastaan tuleville ei rynnitä kaikkien läpi. Ei on ensinnäkin sangen primitiivistä apinain käytöstä ja toisekseen auta yhtään sumaa.

Eilen kollega todisti kuinka Punkeaja ja Ihmisbetoniporsas saivat aikaan näyttävän spektaakkelimaisen myyntipöydälle rojahtamisen. Onko se nyt laitaa, että jonkun myyntipiste laitetaan sileäksi ja myyntituotteet lentelevät käytävällä, eli ihmistungokseeen ja lattialle tallottaviksi? No ei ole.

Sen lisäksi, että Vanhalle on ovissa Ei lastenvaunuja -kylttejä, niin voisi ajatella vielä ohjeistusta: Oikeanpuoleinen liikenne käytävillä ja Ethän jää keskelle käytävää tukkeeksi pällistelemään. Niin ja tietenkin se klassinen: Muistathan anteeksi ja kiitos.

Kolmekymppinen kaverini on ottanut itsestään erittäin hyvän kuvan, jota voi myös kutsua onnistuneeksi. Näkisin että tuo luomus olisi kaikessa parhaudessaan sen arvoinen, että niitä teettäisi oikein urakalla sukulaisille lahjaksi. Miksi lähettää oman suloisen lapsensa kuvaa, vaan mielummin se jo ihan aikuisen miehen naama, missä kasvaa parransänki ja ilmekin on maagisen zygedeelinen. Rakkaimmille sukulaisille ja läheisille oikein kehyksillä! Oma kuva kehyksissä on ehkä paras lahja mitä voi antaa.

Itsehän olen sortunut teettämään vain siitä suloisesta lapsesta kuvia sukulaisille (tosin tekstilisäyksellä “Loimaan tikkakerho”, kun lapsi näyttää pikku-Pirreltä). Olenkin tylsimys.

Aion hankkia myös sappisaippuaa, ruokasoodaa ja etikkaa joululahjaksi aikas monelle. Koska ne vaan on parasta tänä(kin) vuonna.

Olen päättänyt painattaa hienoja t-paitoja joululahjoiksi. Millaisia? No eihän sitä voi paljastaa, koska mm. tooodella moni niiden saajista lukee tätä. Kuten puolitoistavuotias tytäreni. Mutta parempi olla vähän vainoharhainen. Nuorethan ovat epäluotettavia, kuten me kaikki nihkeilijävanhukset tiedämme.

Mutta Helsingin Kallion Karhupuiston kupeeseen siirtynyt MilliMedia tarjoaa hyvää jälkeä ja sinne viedäänkin isompi kimppatilaus. Pitää vielä creata joku hieno t-paita eräällekin suomenruotsalaiselle lumilautailijapioneerille. Vaikka tuskin hän t-paitaa edes käyttää.

Viime aikoina on tullut leikittyä paljon Sumopaintilla. Loistava, kotimaisin voimin toteutettu piirto-ohjelma, joka toimii selaimessa. Kätevää. Olen tosin surkea piirtäjä, dinosauruksestani ei tullut kauhean hieno:

Tässä on uusi upea turkulainen keksintö, SOHVAMME. Kiertokulku on yhden miehen (ja naisen) yritys, joka valmistaa kierrätysmateriaaleista kylpyammesohvien, -divaanien ja -nojatuolien lisäksi muun muassa seinäkelloja, valaisimia ja koruja. Haluamansa värisen sohvan saa tilauksesta, koruja vaikkapa verkkokaupasta.

Minä en aina jaksa postata jokaisesta tyhmästä uutisesta, mutta onneksi joku jaksaa. Hän on Virpi Salmi, jonka Haloo, onko julkisuudessa? -blogia kannattaa seurata, jollei sitä vielä tietämättömyydessään ole tehnyt.

Virpi on nimittäin hauska. Ehkä jopa hauskempi kuin minä, ja se on paljon se. Hyvä Virpii, jee!