Pintaliitoblogi

Siirtyminen maaseudulle jouluksi on hidastanut sitaattijoulukalenterin päivittämistä. Tässä siis kerralla useampi luukku:

23: “Ajattelin, että päivät olivat valoisia, illat pimeitä ja ihmiset ripustivat jouluvaloja pihapuihin ja orapihlajiin. Kai tuike ilmensi keskiluokan valoisien perhesiteiden lujuutta.”

Riku Korhonen: Lääkäriromaani (Sammakko, 2008)

22: “On suuri lahja osata valehdella niin että toiset uskovat. Vielä suurempi on osata valehdella niin että itsekin uskoo. Amilla oli tämä jälkimmäinen kyky.”

Richmal Crompton Lamburn: Villi Ami yllättää (Kustannus Oy Taikajousi, 1973)

21: “He kaikki yhtyivät uhmaavaan eleeseen. Marssi lakkasi. Musiikki taukosi. He painoivat päänsä alas, ja keskipäivän painostavassa hiljaisuudessa, vasten harmaata taivasta ilmaan kohosi tuhat ylpeää nyrkkiä.”

Jeff Chang: Can’t Stop, Won’t Stop -Hiphopsukupolven historia (Like, 2008)

“Oli kuin loputtoman pitkien talvien katoamisella olisi ollut jotain tekemistä kaupungin rapistumisen, köyhtymisen ja kurjistumisen kanssa.”

Orhan Pamuk: Lumi (Tammi, 2004)

“Ruuta tuli Alun rajalle, kääntyi, jäi seisomaan kavot pohjoiseen päin ja löysi itsestään tunteen, joka auttaa kulkemaan läpi kaikkien rajojen, sulkujen ja porttien. Hetken aikaa hän helli tunnetta sisässään. Pyry yltyi tuiskuksi, ja Ruuta meni sen sisään kiireestä kantapäähän.”

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat (Otava, 2007)

“Hänen elämässään oli toki muitakin suruja, mutta sammakoiden uhkaava sukupuutto kuului epäilemättä niistä suurimpiin.”

Leena Krohn: Pereat Mundus (WSOY, 1998)

“Talvi on sitä mitä se ulkona on. Lumi, josta voi muovata pallon tai lumiukon, hauskoja asioita joita tapahtui muinoin kun talvella ei vielä ollut merkitystä minään erityisenä käsitteenä, se vain oli tunnus jonka alta löytyivät nuo iloiset piirteet ja käsitteet; lumi, johon voi jättää suksenjäljet. Nyt talvi on tunnus siitä itsestään, kertakaikkinen päättymättömyys, lohduttomuus, suru.”

Timo K. Mukka: Täältä jostakin (Gummerus, 1965)

“…joulupukki on todellinen työnantajan toiveuni. Pätkätyöläinen, joka kerran vuodessa töihin päästyään rehkii kuin hullu, raivaa tiensä duuniin vaikka savupiipusta ja laulaa päälle ilman palkkaa. Pukki on myös koska tahansa korvattavissa toisella pukilla. Uuden saa valkoparralla, vatsatyynyllä ja punaisella nutulla vaikka Paavo Lipposesta.”

Jukka Relander: Ankkalinna ja lajien synty (Teos, 2004)

Koska en ole ehtinyt päivittämään, niin saatte taas kaksi sitaattiluukkua kerralla:

15: “Isä nosti sellaisen metelin, että kätilö joka seisoi ottamassa vastaan minua meni aivan pois tolaltaan ja alkoi sulloa minua sinne, mistä olin juuri tullut. Siellä oli läsnä myös muuan tuttava, sotalääketieteen opiskelija, joka ilmoitti, että sullominen ei tulisi onnistumaan. Opiskelijan ilmoituksesta huolimatta minut sullottiin kuitenkin vauhdilla takaisin mutta kaikessa kiireessä väärään paikkaan. Syntyi todellinen meteli.”

Daniil Harm: Ensiksikin ja toiseksi (Desura, 2002)

14: “He juoksivat niin kuin kristityt ihmiset, jalat maassa. Vain veljeni pysyi puussa. - Mihin se rastas häipyi jolla oli ne damaskit? - kysyivät he kun eivät enää nähneet häntä edessään. He nostivat katseensa: siellä hän oli ja kiipeili öljypuissa.”

Italo Calvino: Paroni puussa (Tammi, 1960)

13: “Me emme elä samassa maailmassa seisaallaan ja makuullaan ollessamme. On olemassa makuumaailma ja seisaallaan olon maailma, eikä niillä ole paljonkaan yhteistä. Samalla tavoin on olemassa istuvillaan olon maailma, polvillaan olon maailma, kyykkymaailma… Niillä ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Pystysuora ja vaakasuora elämä eivät määritelmän mukaan voi olla yhdensuuntaisia.”

Roger-Pol Droit: Esineiden luonto (Tammi, 2005)

12: “Jeanne Jeanette Ninette nille nalle nips / mis minun kyyhkyni aarretyttö minun Peruni / lul lul minun helmeni / minun sipulini minun sopulini / oravanpentu pieni valo / ketterä kana / karitsa leivonkuje / minun pieni sylilapseni / gak gak / kuk kuk / Hän nukkuu / Hän nukkuu / Ja kaikista maailman tunneista / ei hän ottanut ainuttakaan tosissaan”

Blaise Cendrars: Transsiperialaista proosaa (Palladiun kirjat, 2001)

“Siitä on nyt tasan viisikymmentä vuotta, kertoi PIpo tonttu, kun tein ensimmäisen retkeni pulleavatsaisen kuningas Harilarin valtakuntaan, joka on Ruskean joen varrella Neekerimaan pimeimmässä kolkassa. Ah, miten nuori olinkaan vielä silloin! Hartioillani ei ollut kahtakaan vuosisataa, ja kuitenkin Joulupukki oli antanut minulle suuren tehtävän: minun oli vietävä joulu noille aarniometsän siimeksissä asuville mustanahkaisille ihmisille.”

Jorma Mäenpää: Satu Neekerimaan Joulusta, Rudolf Koivun Satukirja (Otava, 1976)

“Lämpimästi pukeutuneena nousin kannelle. Oikukas etelän talvi tarjosi verrattoman yön. Tuhannet tähdet tuntuivat olevan käden ulottuvilla, ja kun näin napaseutujen läheisyydestä kertovan Etelänristin mieleni täyttyi liikutuksesta, voimantunnosta ja tuntemattomasta varmuudesta.”

Luis Sepúlveda: Maailman lopun maailma (WSOY, 1997)