Jalassa minulla oli tyypilliseen tapaan Cheap Mondayn mustat pillifarkut, joissa on puuvilla seassa aavistus elastaania. Farkkujen kanssa sopii hyvin siisti rintataskullinen t-paita. Tällä kertaa valitsin valkoisen mustalla poikkiraidalla. Kengiksi valikoitu Vansin mustat kangastennarit (sopii hyvin farkkujen kanssa).

Mutta mites hiukset pelin jälkeen? Tällä kertaa päätin laittaa hatun päähän. Apua, en löytänyt aamulla jacquecousteau-pipoani mistään, joten laitoin päähäni sinisen “kapteenin hatun”. Lähes samanlaisen kuin Captain Haddockilla. Joku varmaan huomasi tänään, ettei minulla ollut silmälaseja. IIIIK!

1) Paskaa kuvajournalismia

Asiakaslehtiin kuvaa mainoskuvaajat, jotka eivät ymmärrä kuvajournalismista mitään.

2) Ei ymmärrystä asiakkaan strategioista

Asiakaslehtiin kuvaa lehtikuvaajat, jotka kuvittelevat olevansa repparikeikoilla.

3) Sekasoppa

Kahden edellisen kohdan kuvatyylit yhdistämällä saa aikaan vain paskaa sekameteliä.

4) Ei kuvatoimittajia

Katastrofitilanteissa asiakaslehden tilaaja valitsee kuvat.

5) Valokuvaajia kiinnostaa vain raha

Valokuvaajat eivät osallistu palavereihin eikä heitä kiinnosta muutenkaan muuta kuin se työ, josta voi laskuttaa. Lisäksi asiakkaat eivät huoli valokuvaajia esimerkiksi toimitusneuvostoihin. Valokuvaajien ja asiakkaiden suhde jää näin todella etäiseksi, joka näkyy sitoutumisessa ja kuvissa.

6) Asiakaslehtiin ostetaan kuvapankkikuvia

Kaikki tietävät, että kuvapankkikuvat ovat paskoja aina ja ikuisesti. Silti ollaan valmiita säästämään kuvissa ja ostamaan parin kympin kuvia, vaikka oikea valokuvaaja saisi tehtyä tonnilla juuri oikeanlaisen kuvan.

7) Amatöörit

Loppujen lopuksi kuka edes haluaisi kuvata asiakaslehtiin? Eikö kaikki kuvaajat haluaisi tehdä oikeaa mainontaa tai oikeaa journalismia? Asiakaslehtien kuvaajiksi päätyväkin ne ressukat, joilla ei ole oikeita töitä. Kuvaajat ovat wanna be -mainos ja -lehtikuvaajia, joilta puuttuu taito tehdä kumpaakin.

Tuuli on yksi kaluston pahimmista vihollisista. Kaatuvat jalustat ovat olleet ongelma aina valokuvauksen alkuajoista lähtien. Apunahan on hyvä käyttää hiekkasäkkejä, narua tai vaikka kameralaukkua. Yksi hyvistä apuvälineistä on Manfroton puristimet. Niillä tulee kiiniteltyä salamoita välillä vaikka minne, mutta myös siis jalustojen kiinntykseen. Kahdella saa jo paljon aikaiseksi.

Tummapuku
Usein kuvauksissa tulee olla siistinä, eikä kannata pitää yllä sitä taiteilijalookkia opiskeluajoilta. Pukeudu niin kuin isäntä, on aika hyvä neuvo.

Lämpimät vaatteet
Ulkona tulee aina kylmä. On helpompi riisua vähän pois, jos tulee kuuma. Aina tulee kylläkin kylmä.

Korkeanpaikan kammo
Kuvaajana joudut luultavasti korkealle, ahtaisiin paikkoihin, pimeeseen ja sinne minne et ikinä uskonut joutuvasi. Pelkotiloista kannattaa päästää irti.

Hyvä kunto
Painava reppuselässä juokset kuvattavien perässä. Hypit rappusilla tai tikkailla. Konttaat, ryömit ja kiipeät. Sellaista on tämä työ. Oma ennätys on muutaman tunnin keikalla 10 kilometrin kävely. 10 kilon reppu selässä se on jo suoritus.

Kahvivatsa
Mihin ikinä menet, niin kahvia on aina tarjolla. Maitoa ei.

Ajokortti ja -taito
Opettele myös ajamaan autolla keskustassa. Opettele kotipaikkakuntasi pääväylät ja mikä tärkeintä, opettele ajamaan kapeissa paikoissa. Luultavasti ensimmäisenä vuotena olet jo löytänyt kaupungin pienimmät parkkihallit.

Viinanjuontitaito
Opettele sanomaan ei, kun sitä viinaa tarjotaa juhlissa joita kuvaat. Yhden voi juoda kohteliaisuudesta, mutta sitten kannattaa valita alkoholiton.

Lounas parkkihallissa
On ihan normaalia syödä siellä missä pystyy ja silloin kun kerkeää. Monesti se tapahtuu autossa.

AD:n luottamuksen voittaminen
Mikään ei ole niin tärkeää, kuin olla tyyppi, johon AD:t voivat luottaa.

Odottelu
Älypuhelin on kätevä ajantappaja, koska työstäsi suurin osa on odottelua.

Kuvattavien rauhoittelu
Kuvattavat inhoavat pääsääntöisesti sinua ja kuvattavana olemista. Jos pystyt rentouttamaan kuvattavan ja voittamaan hänen ennakkoluulonsa, olet hyvä kuvaaja. Kuka tahansa oppii kameran kolme säätöä, mutta harva osaa saada kuvattavasta kaiken irti.

Kolme sekunttia aikaa
Joskus kuvattava ilmoittaa kahden kuvan jälkeen, että eiköhän tämä ole tässä. Keksi pari tekosyytä millä saat jatkettua kuvaamista. “AD halusi pari…” , “Otan vielä toiselle muistikort..”, “Tehdään tää nyt kunnol…”

Lopuksi vielä… OLE NÖYRÄ JA KUNNIOTA ASIAKASTA JA KUVATTAVIA!

Onneksi PW tarjoaa varaosia laitteisiinsa ja ko. palikka löytyi perjantaina Fimekon hyllystä. 35e ilman veroja maksoi mötikkä ja vaihtoon kului viisi minuuttia. En suosittele suurisormisille, sillä lattakaapelin kiinnitys oli aika pirun hankalaa. Ei vaikeaa, mutta hankalaa. En muuten ole varmasti ainoa, jolta ko. kenkä on murtunut. Sen verran on heppoista muovia.

Kävin korkealla, mutta hissillä pääsi takaisin alas. Jäät lähti, vaalit meni ja töitä riittää. Hyvää Vappua!

Jutan kuvasta on tullut runsaasti palautetta ja moni onkin kysellyt, että mitä muuta kuvasit. Poimin nopeasti listalta kahdeksan sellaista kuvaa, joissa on jotain… hmm, inhoan muotoa “erilainen kuva”, mutta ehkä muusta kuvamaailmasta poikkeavaa tai sitten itselleen jotain merkityksellistä. Sellaista, mikä jäi mieleen. Älkää pelätko, tämä blogi ei ole muuttumassa poliittiseksi, vaan tässä nyt on vaan näitä työkuvia, joita on kyselty. Tällainen kavalkaadi tällä kertaa.