Aitoa digimenoa Manskun eteläpuolelta.

Näin se homma hoituu. Eräkoirasta tuli “legenda” ja Riku pisti pakan sekaisin muuten vain.

Tuloksena oli sulanut kuuppa ja muovitettu ohjausvalo, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Tuhoutuneen omaisuuden arvosta en vielä tiedä, sillä luultavasti tuo suojamuovi on valokuvamuovia, joka on varmasti purjehdusmuovin jälkeen kalleinta muovia maailmassa.

Kävin hakemassa äsken väritargetin Fimekosta. Kätevä peli. Eli ideahan on se, että ensimmäiseen ruutuun kuvataan tuo target. Sen avulla sitten tehdään kuvauskohtainen profiili, joka sitten ajetaan ohjelmallisesti kaikkiin setin kuviin. Perusvärisäädöt saa heti kondikseen ja siitä on sitten hyvä jatkaa. Passport-mallissa on softa, joka tekee tuon tai sitten Lighroom2:ssa homman saa myös skulaamaan ilman lisäsoftaa (plugari). Harmaista täpistä voi sitten heitellä sopivan väritasapainon. Että laitetaanko lämmintä vai kylmää?

-Kaksi puumitalia Mölkyn MM-kisoista
-Lukematon määrä erilaisia nimilappuja niin kaulaan kuin rinnukseen laitettavaksi
-Finnairin vuoden 2009 taskukalenteri
-KirjaIN-lehti
-Muovipussi
-Käyttämätön kinofilmi
-Kerrostalon piirrustukset
-Kauluspaidan kauluksenkovikkeet
-Ja uskomaton määrä kaikkea muuta

Tapana on siis heittää kaikki kama kuvauksista isoon etutaskuun. Yleensä se on nimilappu. Välillä käteen jää myös levyjä, kirjoja, lehtiä vaikka mitä. Pitäisi taas tyhjentää siis tuokin tasku. Mitä teiltä löytyi?

Kirjoittaja on valokuvaaja, jolla ei ollut tänään ainuttakaan kynää mukana.

Eilen Ykkösdokumentti esitti Jari Kokon ohjaaman dokumentin 44500 Max, joka kertoi viitasaarelaisen Max Perttulan yhden miehen unelmasta kohti kosmetiikka-alan huippua. Ensinnäkin Suomessa osataan tehdä myötähäpeädokumentteja. Imurikauppiaat, Tarmoa täynnä ja tämä edustavat sellaista dokumentarismia, jossa katsojan on välillä käännettävä pää piiloon, tungettava sukat korviin ja kieli kurkkuun.

Max Perttula on ehkä Suomen päähänpotkituin yrittäjä. Tai ainakin kosmetiikkaguru, koska sattuu olemaan ainoa sellainen tässä maassa. Mies siis pyörittää omaa yhden miehen firmaa, joka kehittää, myy ja markkinoi Perttulan aikaansaannoksia Max Joacim -brändillä. Hassuksi tilanteen tekee se, että mies asuu Viitasaarella ja tekee kaiken mahdollisen itse. Dokumentissa näytetään kuinka hieman naiivi Perttula haaveilee kamerasta zuumilla, jotta saisi parempia mainoskuvia “Miljonääri-Jussin Jennistä”. Samaan aikaan mies nauhoittelee studiossa musiikkia ja myös esitää sitä Viitasaaren toritapahtumassa otettuaan lavalla ensin huikan pillimehusta.

Tällaiselle hahmolle on helppo nauraa.

Nyt voimme ottaa sukan pois korvista ja kielen kurkusta. Unohdetaan hetkeksi miehen toilailut, murre ja musiikki. Max on kova jätkä. Vaatii nimittäin paljon hakata päätä seinää vuodesta toiseen Viitasaarella oman unelmansa ja yrittäjyytensä takia. On hienoa, että joku vielä uskoo itseensä, tuotteeseensa ja yrittäjyyteen. Tie maailman huipulle on pitkä ja kivinen. Ainakin dokumentin perusteella jäi sellainen kuva, että tuotekehittely ja tuotteet Max Joacimilla on kunnossa, mutta…

Se brändäys ja itsensä myyminen oli vain ongelma. Mutta niihän se aina on Suomessa. Ei voi kuin toivoa, että joku bisnesenkeli takoisi hieman rahaa lafkaan ja laittaisi Perttulalle järkeä päähän. Unohda sooloilu, unohda rouvat ja myy tuote maailmalle. Varsinkin kun viimeinen näistä oli se suuri haave.

Perjantaina Never mind the Copenhagen -seminaarissa Yhdysvaltojen suurlähettiläs Bruce J. Oreck muuten puhui varsin hienosti epäonnistumisesta innovaatioiden maailmassa. Moni yrittäjä on saanut kenkää perseeseen hakiessaan rahoitusta keksinnöilleen. Kannattaa esimerkiksi tutustua Chester Carlsonin tarinaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Perttula saa ensimmäisen tuoksunsa maailmalle? Ainakin kaikki viitasaarelaiset kertovat aina uskoneensa Perttulaan. Minä uskon jo nyt.

44500 - Max nähtävissä Yle Areenalla viikon ajan.

***

Kimi Räikkösen brändin arvosta on ollut paljon keskustelua. Perjantaina kävin Akateemisessa. Jäämies-kirja maksoi alepöydälle euron. Vieressä Paavo Lipposen Järki voittaa maksoi vitosen.

***

K-raudassa oli mainos katajaseinästä, joka soveltui saunaan. Näytti omituiselta. Nyt en löydä siitä lisätietoa, vaikka olen varma, että brändin nimi olisi ollut Katajaseinis.

***

Pitkästä aikaa oli Nyt-liitteessä kuvia. Kuvaajan nimi vaan uupu jostain syystä. Spatial Fetishist ja vinkunaa taustalla täältä.

Twitteristä bongattua.

The Spatial Fetishist, March 12th on www.basso.fi/televisio.

The trailer consists of bits ‘n pieces from the first season of The Spatial Fetishist Show (5 episodes).
A TV-show where a man, with a fetish for space, observes “souls” wondering around in space trying to find the Church of Stuff.

Chase Jarviksen blogista löytyi hyvä video, jossa haastatellaan superloistavan Old Spicen -spotin tekijöitä. Mainos on tehty yhdestä otoksesta ja timantit yms. sälä miehen kädessä on digiefektiä. (Katso viimeistään nyt spotti ja jatka vasta sitten lukemista. Toisin sanoen kylppäri on tehty lavasteveneen päälle, joka on rakennettu rannalle, jossa on hevonen. Kätevää ja näppärää. Lopputuloksen kuitenkin hieno spotti. Itse asiassa niin hieno, että siitä tuli megahitti ja Youtubesta löytyy jopa pätkä, jossa näyttelijä vierailee CBS:n keskusteluohjelmassa. Tätä kirjoittaessani spottia on katseltu Youtubesta 4.4 miljoonaa kertaa.

Tekijöiden haastattelun voi katsoa täältä.

Aika ajoi kuitenkin N96:n ohi, ja digiteeveestäkään ei tullut kuin DNA:n maksullinen palvelu. Vaikea oli palvelua käyttää, kun se kuului vain siellä missä muutenkin oli telkkari ja lopulta sisältönä oli enää Digitan powerpoint-sulkeinen. Lopulta sitten viime viikolla luurini veti niin sanotusti tiltit. Onneksi yhteystiedot oli synkronisoitu koneelle ja muuten luurissa ei ollut mitään tärkeää sisältöä. Ennen tilttiä oli jo alkanut oireilut, koska käynistyslevyllä oli kuulemma liian vähän tilaa. En vain löytänyt sieltä mitään poistettavaa. Nyt puhelin pelaa, mutta miten kauan ja miten, se on kysymysmerkki.

Minulle luuri on muutakin kuin soittamiseen tarvittava työkalu. Puhelimen ominaisuuksista käytössä on aktiivisesti mm. GPS, kamera ja sähköposti. Lisäki puhelimesta saisi entistä monipuolisemman kun lataisi siihen ohjelmistoja. Harmi vaan, että S60-ohjelmistotarjonta on suppea ja Nokia Ovi -kaupan softa ei oikein edes toiminut luurissa. Nettiversiosta en löytänyt samaan aikaan mitään.

Sitten menin meidän mäkkikäyttäjien Apple APP-storeen. Ensimmäinen mielenkiintoinen softa oli Itämeren merikartat. Hintaa taisi olla 10e. Siis mitä ??? Suomalaiset Taskuloisto-kartat S60:lle maksavat 170e, johon sisältyy kaksi merikorttisarjaa. Softalista oli loputon.

Ainoa mikä hankintaa jarruttaa on kytky. Vähän on sellainen olo, että iPhone pitäisi jostain saada, mutta ilman kytkyä. Esim. Huuto.netin ilmot taas kertovat hinnaksi 6-700e. Aika paljon.

Jotenkin kuitekin tuntuu, että tuo iPhone alkaa olla pikkuhiljaa “pakkohankinta”.