Olen parin päivän sisään käynyt ahkeraan entisessä kotikaupungissa. Bussissa olen tutustunut mitä viehättävämpiin persooniin, tässä top 5. Lisäksi tuli todettua harhaluuloksi se, että bussissa voisi nukkua.
1. Punanenäinen setä
Tämä setä istui minua vastapäätä käytävän toisella puolella. Koko puolitoistatuntisen matkan tämä etanolintuoksuinen harmaahapsi örisi tasaiseen tahtiin, lauloi kuihtuvista kukkasista ja otti väliä hömpsyä eväspullosta. Setä kommentoi kaikkea ympärillään. Ylläpidettyään tuloksetonta örinämonologiaan puolisen tuntia, setä turhautui ja totesi : ”Mulla on sakshet repussha, mä leikkaan shun hiukshet”. En enää uskaltanut pitää silmiäni kiinni.
2. Pikku lapsonen
Pikku lapsonen istui bussin takaosassa äitinsä kanssa. Lapsella oli kirkas ja korkea ääni, joka kuului etuosaan asti. Tarkemmin sanottuna ääni oli niin kimakka, että bussin ikkunat olivat vaarassa. Lapsonen käytti sanaa äiti matkan aikana noin 347 kertaa. Lisäksi lapsonen toisti jokaisen lauseen vähintään kolme kertaa, ellei äiti heti vastannut. Tähän tyyliin: ”Äiti, yssi vielä, yssi vielä äiti, yssi vielä! Äitiiii!” Ei tullut nukkumisesta mitään tälläkään matkalla.
3. Kännykkäpimu
Kännykkäpimu on yleisesti esiintyvä bussimatkustaja, joka on tullut vastaan useamman kerran. Viimeksi kotiin matkustaessa lajin edustaja istui takanani ja puhui puhelimessa koko matkan. En voinut välttyä kuulemasta pimun elämän likaisia yksityiskohtia ja baari-illan selkkauksia. Kännykkäpimulla oli rasittava nasaaliääni ja kauhea röhönauru. Turha mainitakaan, että nukkuminen pimun läsnäollessa oli mahdotonta.
4. Torkkupirkko
Torkkupirkko istui edessäni viimeisimmällä paluumatkalla Turkuun. Vaikka puolityhjässä bussissa olisi ollut noin 27 muutakin penkkiä, joista valita, pirkko istahti päättäväisesti edessäni olevaan penkkiin. Heti matkan alettua pirkko kallisti penkkinsä n. 45 asteen kulmaan. Tuloksena se, että jouduin istumaan polvet suussa koko matkan. Eikä nukkumisestakaan tullut mitään, kun olin niin tuohtunut moisesta epähuomaavaisuudesta.
5. Räkäkirnu
Seuralaiseni myös viimeisimmällä paluumatkalla. Tämä tuulitakkimies istui takanani, haisi pesemättömältä pyykiltä ja pesemättömiltä hampailta. Tunkkaisuus ei ollut miekkosen suurin synti, vaan flunssa. Tai siis, kyvyttömyys käyttää nenäliinaa. Tyyppi tuhisi, puhisi ja ryysti eritteitään edestakaisin koko matkan. Ällöttävää kirnuamista kuunnellessa olin monta kertaa huomauttaa sedälle, että bussin vessassa olisi paperiakin. Mutta en tietenkään huomauttanut, koska olen kohtelias. Ja uneton.
