Pintaliitoblogi

Kokeiluita sateenvarjolla. Ihan kuin koulukuvissa. Tuloksena omakuvia.

Valokuvatorstai: valo.

Saattaakin olla, että Suomessa on ihmiskunnan historian hirvittävin sosialidemokraattinen puolue. Ainakin matka Ruotsin demareiden politiikkaan kestäisi teleportaatiotekniikallakin viikkokausia. - Hinkstoona

Politiikkaa. Olen aina ollut kiinnostunut, kerran jopa halusin liittyä erääseen puolueeseen. Yhteydenottopyyntöihini ei kuitenkaan koskaan vastattu. Siispä päättelin, että puoluetta ei vain kiinnosta. Itseasiassa olen päätellyt, että puhe poliittisesti passiivisesta nuorisosta on paskapuhetta. Ei haluta ulkopuolisia sotkemaan ja päättämään meidän asioista. Ihminen on vallanhimoinen ja ne ketkä oikeasti haluavat ajatella ja auttaa, tuskin koskaan pärjäävät politiikassa saati elämässä. Nykyään mukaan mahtuvat ne, joista on ilmiselvää hyötyä tai ovat niitä “kolmen pennin nylkyreitä”. Ja nyt vaihteeksi ketuttaa.

Taustalla soi vaihteeksi Mazzy Star, suosittelen.

kamera veti tiltit.

Yläasteella, lukiossa ja, sekä, sekä että Akatemiassa en ollenkaan pitänyt ruotsinkieltä tarpeellisena. Nyt kuitenkin wanha “älä koskaan sano ei koskaan” -totuus nappasi minut kouraansa ja paiskasi viideksi päiväksi FST5:lle keikalle. Leikkasin siis erästä ohjelmaa jonka nimeä en identiteetinpaljastumissyistä suostu mainitsemaan. Opin paljon itsestäni, kielestä ja televisiotyöskentelystä. Olosuhteisiin nähden onnistuin mielestäni hyvin, joskis päivä kaksi lisää, ja suoritus olisi ollut erinomainen.

Puuduttavan päiväkirjamaisen merkinnän jälkeen lorautan pohjalle linkkivinkin, eli asiasta kiinnostuneet, kahtokaapas opensource 3d -ohjelma www.blender.org. Vaikuttaa pätevältä härpäkkeeltä. Ainakin jos katsoo mitä sillä on eli tehty Elephants Dream, josta kuvatkin ovat.

Olin taannoin viikon Riiassa ja Vilnassa. Noumann jo aiemmin listasi plussia ja miinuksia omalta Latvian reissultaan, sekä valitteli paikallisten huonoa asiakaspalvelua, josta olen pitkälti samaa mieltä. Alakulttuurien näkymättömyyttä, hyvien baarien puutetta tai shoppailumahdollisuuksien vähäisyyttä en taas allekirjoita, mukaan tarttui niin paljon mukavia muistoja ja hienoja ostoksia. Hankin mm. kiiltävät Conversen kengät.

Riika TOP3

1. Baarit, etenkin Belle Epoque mahtavine omenadrinkkeineen ja halpoine hintoineen, sekä sopivasti ränsistynyt, konemusiikkia ja indierockia esittelevä Depo.
2. Ratikka-ajelut eri kaupunginosiin. Näkee muutakin kuin siistityn keskustan.
3. Halvat kahvilat. Suosikkina vanhan kaupungin Deli, jossa kolmen leivonnaisen ja yhden juoman aamiainen maksoi noin 1,20€. Älkää kysykö, miksi olen lihonut.

Vilna TOP3

1. Historia, eli kirkot(hienoja myös Latviassa), museot ja vanhan linnoituksen torni upeine näköaloineen.
2. Katutaide. Paljon hienoja stencillejä ja muuta grafiittikamaa.
3. Kävelyetäisyyden päässä olevat erikoisuudet. Esim. Uzupion vapaavaltion kaupunginosa ja omituinen tehdas-joutomaa-alue hautausmaineen.

Että semmosta. Rahaa meni viikon reissuun matkaliput mukaan lukien alle viisisataa ja mukavaa oli. Suosittelen.

Uskon, että on vielä ihmisiä jotka eivät ole kuulleet Jadesoturista. Kornista trailerista huolimatta on kyseessä siis elokuva, joka tulee tekemään suomalaiselle elokuvalle saman mitä Levottomat teki aikoinaan.

Toivottavasti päättävissä eläimissä pikkuhiljaa ymmärrettäisiin, että kannattaa panostaa laatuun eikä määrään.

Absolutisti-mereneläväallergikon silmin rapujuhlilla on erilaista.

Eilen aamulla olin hyvällä tuulella. Se taasen aiheutti kiusallisen tilanteen ohittaessani taloyhtiömme mattotelinettä.

Olin siis matkalla viereiseen kauppaan hakemaan kahvimaitoa, kun huomasin, että eläkeläisrouva tamppasi mattojaan verrattain heikolla voimalla. Sen kummempia miettimättä, kysyin “tarvitsetteko Te rouva apua?”. Mummeli hämmentyi täysin, vastasi vain epäröiden että “ei”. Intoni auttaa katosi hetkessä, kun tajusin, että mummeli piti minua joka a) hulluna, b) pervona tai c) hullunapervona. Tilanne muuttui entistä monimutkaisemmaksi, kun mummeli kuitenkin jatkoi: “Mutta minulla on sisällä iso matto, jota olisi kyllä kiva tampata”. Nyt minä luulin häntä a) hulluksi, b) pervoksi ja c) hulluksipervoksi… Pakenin paikalta huutaen, ja sillätiellä olen edelleen.

Noeivaisiskaan. Tarinassa oli totta se, että tarjosin apua ja mummo halusi että auttaisin ison maton tamppauksessa, joka tosin oli sisällä. Minulla oli kuitenkin “kiire”, enkä halunnut mennä kenenkään asuntoon, tuskin mummokaan minua olisi sinne halunnut ja siksi sanoin, että autan sitten joku toinen kerta kun törmätään… Eli jatkossa pitää liikkua näillänurkilla naamioituneena.