Olen viidettä päivää kipeänä. Kolme päivää tehokkaasti ja pari päivää vielä jäähdytellen. Alkaa hajottamaan. On pakko tehdä jotain. Kuvata tai säätää. Jotain. Parturissa käyntikään ei auttanut, mutta naapurin kanssa kahvilla käynti kylläkin. Siis hieman. Sitten päätin tehdä jotain “fiksua”.
Siitä ei tullut kynttilää, tai savikippoa. Ei edes robotttia.
Olkaa hyvä: “taikasormet” (~1 Mt GIF)
Viime viikosta suurin osa meni lomaillessa Savossa. Tylsää oli. Ilmeisesti olen kaupunkilaistunut liikaa, kun huomasin ensimmäisen päivän jälkeen olevani täysin kyllästynyt metsässä kävelemiseen, telkkarin katseluun, lukemiseen ja ylenpalttiseen syömiseen.
Huomasin myös olevani internetriippuvainen. Kaksi päivää ilman nettiä ja olin todella ahdistunut. Miten ihmiset jaksavat TV:n kaltaisia medioita, joihin ei voi itse tuottaa sisältöjä, ja joissa ei voi keskustella kenenkään kanssa?
Parhaat radiokanavatkin löytyvät verkosta, joten radion kuunteleminenkaan ei tuonut lohtua media-ahdistukseeni. Onneksi oli hyvä DVD-boxi mukana.
Maalla löhöilyn jälkeen siirryin Helsinkiin, Kansallismuseo ja Kiasma olivat ohjelmassa perjantaina. Kiasman uusi Maisema -näyttely oli puuduttava ja jotenkin yhdentekevä. Muutama hieno valokuva, yksi hauska installaatio ja sitten jotain yksitoikkoista sotkua.
Kansallismuseossa pettymyksen tuotti lähinnä näyttelyiden omituinen rakenne. Kaltaiselleni historiaintoilijalle perusnäyttely vielä menetteli, mutta luulenpa, että ulkomaalaiselle siitä ei välity järkevää kokonaiskuvaa Suomen historiasta, mikä on kai Kansallismuseon perusnäyttelyn tehtävä?
Lauantai ja sunnuntai kuluivatkin sitten kirjamessuilla työn ja kaljoittelun merkeissä. Hauskaa oli, paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja mukava tunnelma, vaikka lauantaina messuilla oli välillä ahdistavan ruuhkaista.
Koko kuluneen viikon parhaan hetken tarjosi kuitenkin kanssani samaan ratikkaan noussut, hieman sekavan oloinen, parrakas vanha mies, joka ohittaessaan minut vilkaisi paheksuvasti, istui sitten alas ja alkoi julistaa koko ratikkakansalle sanomaansa, joka sisälsi mm. seuraavat kohokohdat:
“Elämme turmion ja turhamaisuuden aikaa. Nuorille miehillekään ei enää parta kasva, vaikka luonto ja sää sitä edellyttäisivät!”
“Koneet tekee kohta kaiken ja ihminen on riippuvainen niistä. Japanilaiset robotit valloittaa koko maailman!”
“Periytyvä kommunismi, se oli hyvä. Neuvostoliitossa ne sen tajusivat, mutta liian myöhään!!”
“Ruotsalaiset ovat ainoa suomalaisia perverssimpi kansakunta! Nykynuoret on niin pehmeitä. Toista se on noiden maahanmuuttajamurjaanien kanssa, ne on sellasia mahtavia thai-potkunyrkkeilijöitä!”
Nyt Turku, pelkkää opiskelua ja rauha maassa ainakin viikon. Just hyvä.
Puuro, tästä puhuin. Ja tää kirja pitäisi lukea.
Taas on ollut ongelmia Bloggerin kanssa. Täältä löytyy blogi ko. palvelun ongelmista. Tarkkailemme.
Kännisen näytteleminen uskottavasti on vaikeaa. Ainakin täysi-ikäiselle. Seuraavassa videossa tunnelma on kuitenkin kohdallaa, laatuviihdettä, kertakaikkiaan.
Flunssa vaivaa, vaikka helpottaakin pikkuhiljaa. MacGyverissä oli tänä viikonloppuna hyvät jaksot. Tänään oli kiva ilma ja kävely teki hyvää. Syke pysyi alle sadan ja nyt uunissa on dallaspullia.
Laitoin juuri iltakahvit porisemaan. Kiristän uutta villatakkiani ja alan seuraamaan ykkösen viidelauantain esittämää Monk-sarjaa. Saan olla ihan rauhassa. Äitikin on jo soittanut pari kertaa tänään, joten tuskin tuskin puhelimen pirinäkään keskeyttää illanviettoa. Vai olisiko jollain oikeasti parempia ehdotuksia?
Harvemmin tulee kuvattua kaduilla randomisti, eli harrastettua katukuvausta. Tänään vaihtoehtoja ei ollut. Päästyäni kadulla kameran kanssa, kuului takaanta huuto: “Hei, nyt otat meistä kyllä kuvan!” Kiitos kaveruksille. Laitaisin kuvan teille, mutta kun en tiedä meiliänne.
Monella meistä Helsinkiläisistä on Welhon laajakaistaliittymä, joka perustuu ADSL-standardin sijaan kaapeliverkkoon. Tämä standardi toimii ilmeisesti hieman sisäverkon tapaan (joku voi korjata kommenttilaatikkoon). Noh, nyt olen kuitenkin huomannut mielenkiintoisen asian.
iTunes ohjelmistooni on alkanut ilmestyä vieraita soittolistoja. Olen tällä viikolla kuunnellut mm. AC/DC:n tuotantoa jonkun toisen Welholaisen koneelta. Miten tämä sitten on mahdollista? iTunesissa olen määritellyt asetuksiin, että ohjelma etsii muiden jakamia soittolistoja. Joku toinen Welholainen on taas laittanut musiikkikirjastonsa jakoon. Tällainen jakaminen on kätevää sisäverkossa (esim. firmoissa voi kuunnella muiden koneilta musiikkia tai kotona musiikit voi pitää vain yhdellä koneella), mutta täytenä yllätyksenä tuli toiminta myös Welhon verkossa. Harmittavasti palomuurit blokkaavat osan yhteyksistä ja välillä verkko on liias hidas tähän tarkoitukseen.
Päivän sana on tietoturva. Lisäksi haluaisin kysyä, että onko tämä laillista nykyisen lainsäädännön puitteissa?
E: kommenteissa lisää keskustelua Mac-koneiden näkymisestä toisilleen WELHO:n verkossa… tämähän menee mielenkiintoiseksi.
E2: Olen saanut Welholta asiallisen vastauksen asiaan.
Hassua, miten joihinkin elintarvikkeisiin kehittyy fiksaatio. Viime viikkojen pakko-ostos on ollut Pirkan rukiinen pähkinäjogurtti. Niin hyvää! Pakkauskoko (400 g) on ovela: kun ensin ottaa reilun kulhollisen ja sitten santsaa, niin sen jälkeen törpössä on jogurttia jäljellä enää kiusaksi asti. Joten sekin pitää syödä pois. Bonuksena mukana on asidofilus bifidus -systeemit.
