Pintaliitoblogi

Joskus musiikkivideo on katsomisen arvoinen vain studiotuottajan hiusten takia. Onko se cockerspanieli, vai onko se Rick Jamesin tukka?

Olipa supermukava päivä. Hyvää ruokaa, kivoja kavereita, tosi huonoja juttuja, ulkona hengailua, saunomista ja kaikkea siitä väliltä. Idänjätkät vois kokoontua useammin.

1. Ota halpa järjestelmäkamera
2. Ota halpa objektiivi
3. Ota pala pahvia
4. Laita pahvi objektiivin ja kameran väliin rullalle
5. Mene lähemmäs, mene lähemmäs, mene lähemmäs ja kuvaa

Näin helppo on tehdä “loitto”, jolloin objektiivin lähin tarkennusetäisyys pienentyy merkittävästi. Mitä enemmän pahvia, sitä vähemmä tarkennusetäisyyttä. Laajiksilla tarkennuspiste siirtyy jo optiikan sisälle. Se ei ole hyvä juttu.

New Yorkilainen (ja Suomessakin myynnissä oleva) t-paitamerkki Ju$t Another Rich Kid hakee graafikoita suunnittelemaan ensi vuoden kevät-kesämallistoa. Portfoliot ja kyselyt voi pistää osoitteeseen info@justanotherrichkid.com. Merkin pääsuunnittelija, Ken Courtney, on oikein mukava mies, joten ei kannata jännittää – hakemukset menemään, NYT!

Dumle-karkkeihin perustuva puikkojäätelö esiteltiin jo vuonna 2004, ja se pongahti suoraan puikkojäätelöiden myyntilistan ykköseksi. Nyt suosikkijäätelö saa jatkoa tuutin muodossa.

Tuutti on pakattu premiumsarjalaisittain pussiin Daim-tuutin tapaan. Sisältä löytyy kookas ja reilulla suklaakerroksella päällystetty tuutti, joka kieltämättä näyttää herkulliselta. Jäätelö on laadukasta ja dumlemainen toffee maistuu jäätelön läpi erinomaisesti. Suklaata ja toffeeta on juuri sopiva määrä.

Harmittavasti vohveli ei vastaa tämän tuuttiluokan vaatimuksia. Se on hieman kostea, liian ja paksu ja nihkeä. Osittain tästä syystä jäätelön jälkimaku on tunkkainen. Vaikka Dumle-tuutti ei nousekaan kesän uutuustuuttien ykköseksi (pisteiltään), niin se on hyvä osoitus siitä, miten karkista voidaan jalostaan hyvä jäätelö. Kokonaisuus on kehityskelpoinen ja vahva, mutta jokin tästä puuttuu.

16/20

Ensin innostuin lievästi, kun kuulin, että Porijazzeilla nähdään taas aina niin loistava The Roots, mutta viime aikoina on julkistettu sellaisia keikkakiinnityksiä tulevaksi kesäksi, että huhuhhuuh.

The Magic Numbers tulee Ruisrockiin, jossa esiintyy myös The Flaming Lips. Kahdeksan vuotta olen kohta Turussa asunut, enkä kertaakaan noille festareille eksynyt, mutta nyt taitaa olla pakko. On myös huhuttu, että ihastuttava popryhmä Of Montreal soittaisi heinäkuussa Dynamossa ja elokuun UMF:lla esiintyy tanssituskone Justice, joten Turussa on aika mahtava keikkakesä tuloillaan.

Eikä siinä vielä kaikki, sanoisivat TV-Shopin setä ja täti hymyillen samalla lateksista ikihymyään, sillä Helsingin Juhlaviikoilla esiintyy jo aiemminkin hehkuttamani Ayo ja FLOW:ssa on ainakin Radio Helsingin mukaan huhuttu olevan(tämä postaus on täynnä pelkkää faktaa) tarjolla !!!:n keikka, joten lainaan itseäni ja sanon huhuhhuuh, uskomaton musiikkiseikkalukesä tulee.

Juho Viiniblogista.
Aamulla sähly (5-6 maalia veskan taakse), torikahvit, kuvaussessiot, kiitoksena laatuviiniä, Välimeressä lihapullia, espressomasiina huoltoon, Hopeahuipun noutaminen ja niin edelleen.

Joku sentää uskaltaa ottaa riskejä ja pistää vähän peliin. Jotta uskoisitte, että se on totta, niin laitetaan linkki näkyviin.

http://www.pukkila.com/images/ajankohtaista/laattakarnevaali.jpg

Kuten lupasin, jatkan mukaterveellisten hihhulikokeilujeni raportointia. Tänään, hyvät lapset, vuorossa on paasto. Sitä kokeilin viime viikolla. Kunnianhimoinen tavoite oli aluksi paastota viikko, joka kutistui matkan varrella viiteen päivään ja käytännössä neljään. Näin se meni.

Päivä 1. Olo ok. Ei nälkä. Juon kiltisti kaikki mehut, kasvisliemet ja yrttiteet sekä suoritan kammottavat suolihuuhteluoperaatiot aamuin illoin. Illalla olen edelleen energinen, käyn salilla ja bailatinossa.

Päivä 2.

Kuin edellä. Paitsi energiaa ei enää ole. Palelen, istun toimistossa torimummonhanskat, kaulahuivi, villatakki ja villasukat päällä. Hirmuinen nälkä. Porkkanamehun näkeminenkin etoo.

Päivä 3. Kuin edellä, paitsi heikottaa. Kaupassa käyminen on tuskaa, kun kaikki ruoan tuoksut pistävät nenään. Epätoivoni alkaa olla sitä luokkaa, että suunnittelen leivänmurujen nuolemista lattialta. Kaadan porkkanamehun viemäriin. Rypälemehu sentään vielä menee.

Päivä 4

Herään. Todella huono olo. Pyörryttää. Oksettaa. Harmittaa, ettei mahassa ole mitään oksennettavaa. Puolessa välissä päivää lakkaa olemasta nälkä. Päättelen nyt alkaneen sen paljon mainostetun paastoamisen “euforiavaiheen”, jossa nälän tunne katoaa. Niin, tai sitten kyseessä on samanlainen ilmiö kuin hypotermiaan kuollessa: vähän ennen hengiltä jäätymistä tulee lämmin olo. Päätän olla ottamatta selvää.

Vaaka näyttää tässä vaiheessa noin neljä kiloa vähemmän kuin alussa. En paastonnut laihduttamis- vaan puhdistautumismielessä, joten päätän lopettaa paaston. Siitä, onko elimistö yhtään puhtaampi, en osaa sanoa mitään.

Entäs nyt?

Paaston aloittamisesta on nyt kaksi viikkoa. Paino edelleen paaston jälkeisissä lukemissa. Vaikka väittävät, että paastossa katoaa vain nestettä ja turvotusta, uskallan väittää jenkkakahvojen pienentyneen ja farkkujen melkeinpä pyörivän jalassa. No, en tosin ole paaston jälkeenkään syönyt epäterveellisyyksiä ja olen liikkunut suhteellisen paljon.

Suosittelenko muille?

No en, saatana. Enkä ajatellut ottaa uusiksi. Tai jos otan, teen sen lomalla. Nälissään on kovin vaikea keskittyä työntekoon.

Kappas, soittivat kun oltiin voitettu hopeahuippu. Multa oli mennyt jotenkin ihan ohi. Johtuu ehkä siitä, että kyseessä oli entinen työnantaja. Kiitos ja kunnia koko hommasta kuuluu tietty työryhmälle. Silti tuntuu aika makealta.