Pintaliitoblogi

Otavan ja Suuren suomalaisen kirjakerhon rakkausaiheinen kirjoituskilpailu päättyi tänään.

Olin yrittänyt viikkotolkulla saada jotakin kasaan, tuloksetta. Ensin aihe vaikutti naurettavan helpolta, sitten käsittämättömän vaikealta. Miten keksiä tuore näkökulma, kun kliseitä tunkee ovista ja ikkunoista? Mitä sanottavaa enää on? Lopulta, aamuyön tunteina, sain aikaan jonkinmoisen tekeleen ja laitoin sen postiin.

Sitten luin tekstin uudestaan. Se kertoi surusta.

En yllättynyt. Rakkaus on pirullinen määriteltävä. Ei se esiinny koskaan irrallisena, puhtaana muista tunteista. Sen takapuolelle on teipattu pelkoa, mustasukkaisuutta, vihaa, ties mitä. Se on sana, joka karkaa, kun sitä koittaa selittää.

Vähään aikaan koskettavin rakkauskohtaus oli Babelissa. Soivatko kellot? Oliko suudelmia kuutamonvalossa, ruusuja ja kaihoavia katseita? No ei. Siinä virtsattiin. Mies auttoi luodista haavoittunutta vaimoaan tekemään tarpeensa, kun tämä oli liian heikko nousemaan ylös.

Tippa tuli linssiin. Ja sitten: mitä helvettiä? Liikutuinko siitä, kun nainen laski alleen?

Ehkä rakkaus on sitä: nähdä toinen heikkouksineen, arkisuuksineen ja eläimellisyyksineen, ja olla silti siinä. Nostaa ylös, kun toinen ei jaksa. Pitää sitä astiaa, vaikka kädet kastuisivat. Katsoa hienotunteisesti toiseen suuntaan.

Yhden määritelmän mukaan.

Tukholman Söderiin avattiin vastikään ensimmäinen American Apparellin puoti, mutta nyt ei tarvi reissata edes sinne saakka. AA:n nettikaupan tilaukset toimitetaan koko Euroopan alueelle 8 eurolla, niin Turkkiin kuin Suomeenkin. Ei paha.

*Pakkaaminen on perseestä
*Muuttaminen on perseestä
*Loppusiivous on perseestä
*Uusi asunto on tosi kiva

Avokatsomo linkittää The Onioniin, jossa kerrotaan, kuinka ei-doupatut kilpailijat pääsivät viimeinkin maaliin Tour de Francessa. Voitto valui Suomeen.

Kvistik finished a mere 480 hours behind Alberto Contador, the overall winner, making 2007’s margin between doping and non-doping riders the closest in history.
-The Onion

Ei paha

Hakusessa: Carl Zeiss Jena Flektogon 50mm f/4 …tai vastaava

Ota yhteyttä carl(a)”lopuntiedätte”.com

“En tiedä mikä on kopio ja mikä originaali. Mutta jos näemme jotain, mikä toimii, kopioimme sitä ylpeinä”, multimediayksikön johtaja Anssi Vanjoki sanoi.

Nokia taisi joskus olla innovaatioyritys?

Ajattelin tällästä. Nyt pitäisi löytää tontti. Ehkä tuonne mökin lähelle saaristoon? Ihan siihen merimerkin viereen…

via.

Vuonna 1949 trikkimestari Yrjö Haapanen kertoi miten filmiteknikko juhlii… sopii myös valokuvaajille.

“Ensin mies näkee kaiken laajakulmalla, josta se vähitelle muuttuu etuskarpiksi. Tämän jälkeen alkaa tulla heikko softi, joka illan mittaan tihenee. Sitten seuraa montaasi ristikuvineen ja sviippeineen ja sen jälkeen lopulta pitkä himmennys…”

Tiedättekö mitä ovat kukkopuut*?

En minäkään tiennyt, kunnes taloa rakentava lähisukulaiseni päätti lunastaa huolimattomasti jossain sivulauseessa tekemäni retorisen lupauksen “autella sitten raksahommissa jos tarvis”. Suti sekä kolmen litran pönttö pohjamaalia Metsäprinsessan kouraan ja ylös katolle hop.

Lounaspaussilla on käyty laitakaupungin työmaaruokalassa, jossa wienerleikkeet ovat pitsan kokoisia ja muusia annostellaan kuin Richard Dreyfuss Kolmannen asteen yhteydessä. Ensimmäinen käynti sai väen päät kääntymään niin, että melkein ilahduin luulemaan itseäni maalintuhruisesta verkka-asulookistani huolimatta ihan vetävännäköiseksi mimmiksi. Kuvitelma katkesi kuin kanan lento, kun tarkempi katsaus asiakaskuntaan paljasti, etten ollut pelkästään täpötäyden kuppilan vetävin vaan myös ainut nainen.

*Kukkopuut ovat talon harjan suuntaisia kattolankkuja, joiden varaan talon päätyjen räystäät rakennetaan.

Juttua ko. softasta löytyy täältä. Ei ole ollut valittamista. Päinvastoin.