Perheeseen liittyi uusi jäsen:
Mamiya M645 1000s
*Runko
*Kaksi tähystyslasia
*Kahva
*Mamiya Sekor 55mm f/2.8 C
*Kuiluetsin
*Prisma
*Pari rullaa värinegaa
Olen onnellinen. Nyt haussa leikkolasi, 80mm, ~150mm, valotusmittari ja kiva laukku.
Cannelonit, kylmä olut ja ykkösen viihdelauantai. Mahtavaa.
Kamerakaupan myyjä: Päivää, kuinka voisin olla avuksi?
Oopa: Tarvitsisin uuden kameran
K: Vai niin. Millaista olit ajatellut?
O: Sellaista keskikokoista
K: Vai sellaista. Odotas. Tässä olisi hieno malli. 6×7 cm kooltaan, iso etsinnäyttö ja jälki on erinomaista.
O: Onpa kirkas näyttö. Tästä näkeekin reaaliaikaisesti kuvan. Olisiko jotain 6×6cm tai 6×4.5cm kokoisia.
K: Niitä on tämä hylly täynnä. Hintaa pienemmällä on hieman vähemmän.
O: Mutta niissä taitaa olla sähköt?
K: Kyllä.
Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että uusi perheenjäsen on Mamiyan RB67:n sijaan ystävältä irtoava Mamiya 1000s (645). Siihen menee harmittavasti patteri. RB olisi ollut suurempi ja täysin mekaaninen.
Pääasia, että pääsee kuvaamaan keskikoon filmiä. Se on kivaa.
Asuintalossani tehdään putkiremonttia. Ja koska talo on iso, on remonttikin iso. Ja meluisa. Ja likainen. Ja kylmä (koska veden mukana myös lämmitys on katkaistu). Ja kestää kolme kuukautta.
Kun vuokranantaja tämän päälle kertoi aikovansa samalla laittaa asunnon täysremonttiin, katsoi Metsäprinsessa parhaaksi pakata valtakuntansa banaanilaatikoihin ja luikkia evakkoon. Paluu riippuu vuokrannousun suuruudesta.
Tänä aamuna elinolosuhteet tilapäisessä punkkauspäämajassani sentään pompsahtivat ratkaisevasti, kun laajakaista aukeni. Missä tietsikka ja netti, siellä koti.
lapsuudesta muistin tuoksuja, etenkin asfaltin
paossa pihoja, merten välissä
omani otin, vuodet hetkeä odotin
myöhemmin syksyllä tuuli puhalsi korvaani
ja kaislikko kertoi tarinoita,
luulin unohtavani huoleni, niin annoin viedä kaiken
pysähtyä hetkeksi
vaan laivat eivät lopulta odottaneet
eikä kukaan katsonutkaan, annoin aaltojen suudella minua
Kaislat jatkoivat tanssiaan
Vain hernekeitto puuttuu. Näin aamusta, kun ei ole mitään tekemistä, päätin myös runoilla, koska kummassakin haasteessa oli sama otsikko. Jokainen voi sitten miettiä, että antaako filmiä vai kynän allekirjoittaneelle, vai laitetaanko kummatkin ylähyllylle.
valokuva/runotorstai
Otsikko on Eino Santasen runosta “Sisiliskoja kuin runonjalkoja”, Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002)
Syysflunssa saapui tänä vuonna hieman myöhässä. Lääke on selvä. Nappia, Finrexininä, c-vitamiinia ja soppaa… soppa on parasta.
*Kattilaan voita ja oliiviöljyä
*Sekaan tuoreita rosmariinin oksia
*Sekaan hemmetisti chiliä, tuoretta inkivääriä, valkosipulia
*Sekaan selleriä, sipulia ja kaikkea sellaista
*Sekaan isoja tomaativiipaleita
*Sekaan kikherneitä ja ruskeita papuja
*sekaan tomaattimurskaa
*suolat ja muut mausteet
*lautaselle soppa ja päälle persiljaa, mustapippuria ja tabascoa
…jos flunssa ei lähde paranemaan, niin chiliä oli liian vähän. Jotain varmaan unohtui reseptistä, mutta kattilaanhan voi laittaa melkein mitä vain?
Harmi ettei tänään kerennyt kuvaamaan vuoden kauneinta auringonlaskua. Komeeta oli.
Olen tässä taas kerran vaihteeksi kuolannut keskikoonkameroita. Tekisi mieli yhtä sellaista. Muutaman “järkevän syyn” takia en ostanut Kiev60:sta. Mieli teki. Ykkösenä listalla olisi täysin manuaalinen Mamiyan RB67. Parilla kasetilla ja yhdellä linssillä hinnat pyörivät 400-700e hujakoilla. 400e riittäisi.
Filmille kuvaamisessa on viehätyksensä, niin kuin olen monesti kirjoittanut. Varsinkin mustavalkofilmille kuvaamista ei voi verrata digikäännöksiin. Miksi sitten keskari? Syväterävyys, tarkkuus ja hitaus. Joskus se jälkimmäinenkin voi olla valttia.
Jos jollakulla on moinen nurkissa, niin voi ilmoitella. Tosin juuri nyt ei taida rahaa olla tilillä sopivan paljoa. Silti voi kokeilla.
Minä mistään suomirockista/popista, mutta Egotripillä ja Pauli Hanhiniemellä on hyviä biisejä.
NP. Koivuniemen herra
Facebook siellä ja Facebook täällä. Miten tuntuukin, että joka toisessa blogipostauksessa mainitaan tuo ihmellinen sivusto? Minä olen poistanut tunnuksia viime aikoina useammasta nettipalvelusta, koska menee hermot jo siihen, että pitää kytätä koko ajan joka paikasta asioita.
Sosiaalinen nettielämä nyt sitten on vähän nuukahtanut, mutta väliäkö tuolla? Huolestuttavampaa on, että se ihan tavallinen sosiaalinen elämä on vähän nuukahtanut. Eipä ole aikoihin tullut nähtyä hyviä ystäviä. Tekosyitä en edes lähde keksimään.
Jos allekirjoittaneen kanssa haluaa kommunikoida, niin paras tapa on lähettää RSS-feediä ja olla online mezezzä. Sellaista on elämä vuonna 2007. Ja jos totta puhutaan, niin tuo puhelinkin toimii.