Pintaliitoblogi

Pelastetaan viaton olutpanimo konkurssilta, ja juodaan kevät Nokialaista.

Olutliiton tiedote asiasta.

ps. Laittakaa sanaa eteenpäin.

Meinasin jo kirjoitella Pnin taannoiseen kirjoitukseen valokuvaajien tekniikkakirjoituksista hieman omia mielipiteitä, mutta sitten se jäi. Nyt kirjoitan.

Oikeastaan havahduin samanlaisiin ajatuksiin tänään, kun eräällä nettipalstalla oli kirjoitettu: “Tässä uudella kameralla otettuja kuvia eri ISO:illa.” Selvä. En jaksanut katsoa kuvia, koska ilmeisesti niissä esitettiin ISO-lukemia. Ikään kuin kertoisi, että olen ajanut uudella autollani eri vaihteilla.

Tässä taannoin julkaisin Flickr-palvelussa erään kuvan, jonka sitten liitin erääseen valokuvakeskusteluun. Juttua kuvasta riitti. Keskustelua käytiin siitää rajautuuko kuva nilkoista vai sääristä, miten paljon etsinkuva peittää kuva-alueesta vanhoissa filmikameroissa ja siitä miten taivas on palanut puhki. Kukaan ei miettinyt mitä kuvassa oli. Prosentteja etsinkuvassa näykyy hieman yli 90%.

Joskus olisi kiva keskustella siitä mitä kuvasta välittyy. Ainakin itse kuvaan tunteiden takia. Haluan kertoa jotain. Tekniikka on siinä sivussa se väline, jolla tunteet taltioidaan. Joskus olen itsekin “syyllistynyt” metatietojen lisäämiseen kuvan alle. Jossain kohdin se on tuntunut oikealta. Usein ei.

Pnin kanssa olen samoilla linjoilla kuvaamisen henkilökohtaisuudesta. Usein hyviin kuviin liittyy pidempiäkin stooreja. Tarinoita siitä, miten tilanteen on kokenut ja miten kuva on vain pieni pala sitä muistoa. Aiheesta lisää voisi varmasti kertoa Robert Capa, jos sattuisi elämään. Viimeisen tarinan kertoivat muut.

Enemmän metatietoja enemmän ärsyttää kuitenkin kommentit tyyliin “millä objektiivilla kuvattu?” tai “pitää kokeilla joskus samaa itsekin”. Automaailmassa näitä heppuja sanotaan renkaidenpotkijoiksi. Musiikkipiireissä taas sanotaan, että Soundi lähtee sormista. Pitää paikkaansa monessa muussakin.

Ehkä parhaiten tähän loppuun sopii teksti, joka löytyy Pintiksen etusivulta.

Vanhempaa materiaalia viime kesältä.

Lisää kuvia Italiasta Flickrissä… siis joulukuun matkalta.

Softauksen kuvaaminen on ihan hauskaa usein. Actionia ja sitä rataa. Tällä kertaa myös kivuliaita osumia myös kuvajaan, vaikka päällä olikin huomioliivit. Lisää kuvia täällä.

Kiirettä on pitänyt. Tosi kiirettä. Sitä on juossut koko viikonlopun kavereiden kanssa ympyrää. Perjantaina saksalaisuutta ja hauskuutta. Eilen punttista, sotaa, keilausta, synttäreitä ja kavereita. Kiitos kuuluu kaikille.

Kuvia eiliseltä vielä tänään… nyt alkaa siivoukset. Miksi minä en muuten osaa nukkua pitkään viikonloppuisin? Johtuuko se vanhenemisesta…?

Joskus kannattaa tilata netistä tavaraa. Amerikoista lahjaksi hommattu kello tuli todella nopeasti perille. Kiitos Amazon ja Watchzone.

maanantai: kello 21:00 tilaus Amazon.com
tiistai: kello 10:00 soitto UPS:ltä, tullauksesta tieto
keskiviikko: kello 11:00 tilaus toimitettu työpaikalle
keskiviikko: kello 21:00 milloinkohan UPS:n lasku tullauksesta muuten tulee?

Kuva viikonlopulta…

Olen ollut liittyneenä Facebookkiin alle viikon ajan. Koko paikka on melkoisen erilainen, kuin mitä kuvittelin. Ei jähmeä naamakirja, vaan täynää toimintaa ja hassutuksia oleva yhteisö. Kuin Suomen suurin nuorisotalo.

Lyhyessä ajassa olen saanut yli 130 ystävää. Joukossa on hyviä ystäviä, vanhoja koulukavereita ja kaikkea siltä väliltä. Jopa entinen koulukiusaajani halusi olla ystäväni. Voisiko maailma mennä eteenpäin juuri tähän suuntaan?

Ja tekemistä riittää. Tänään lähtin kakkuja ja halinalleja syntymäpäiväsankarille, eilen ostin kavereitani lemmikiksi ja yhdelle heistä jopa kupin kahvia a5000$ (3450€). Kuulostaa melkoisen aikuiselta? Niinpä.

Jotain pelottavan koukuttavaa tässä sivustossa kuitenkin on. Se on ehkä ensimmäinen onnistunut askel siihen tulevaisuuden visioon, jossa ihmiset kommunikoivat vain koneiden välityksellä. Tosin scifi-elokuvien visioihin on vielä pitkä matka, mutta eihän ihmiset ainakaan vielä pukeudu samanlaisiin hopeisiin asuihin ja kypäröihinkään.

Kaiken tämän lisäksi olen jo saanut mm. työtarjouksen Facebookin kautta. Pitäisiköhän julkishallinnolliset palvelut, kuten Työvoimatoimiston, siirtyä Facebookkiin? Pelastaisiko se kansakunnan? Silti sivuston paras ominaisuus taitaa olla syntymäpäivien muistuttaminen.

Kirjoittaja välttei Naamakirjaa vuosia, kunnes tajusi jääneensä rannalle.

Sunnuntaina näimme sinisen taivaanrannan ennen kuin aurinko värjäsi sen punaiseksi.
Aamulla aurinko oli noussut jo korkealle horisontin yläpuolelle. Se paistoi kirkkaasti ja ohjasi ihmisiä omille paikoilleen. Aamuauringon venyttämät varjot alkoivat pikkuhiljaa kulkea mailleen. Jo ennen puoltapäivää ne vetäytyisivät omistajiensa alle niin, että tuskin huomaisimme niiden olemassaoloa, ja pysyisivät siellä hiljaa - kuin odottaen auringonlaskua.

Viikonloppuna kevät oli lähempänä kuin koskaan. Maaseutukierroksella näimme kuinka aurinko teki kaikkensa paistaakseen, lämmittääkseen ja avatakseen luonnon taas kesään. Auringon lisäksi myös ihmiset ottivat meidät vastaan avosylin minne ikinä pakenimme. Tuntui mukavalta.