Pintaliitoblogi

*Oli kevättä ilmassa ja rinnassa
*Koeajoin Mamiyan keskaridigin
*Söin ekan irtojäätelön… Hietsussa

On kyllä aina yhtä inspiroivaa seurata, kun laatikon terävimmät veitset vetäisevät erän juupas-eipäs-leikkiä.

Vanha ykkönen on sitten myyty pois nurkista. Tosin ei vielä luovutettu. Sitten pitäisi kai ostaa uusi tilalle, mutta mikä? Sehän tässä vaivaa edelleen. Joku väitti, että Canon 5D:stä tulisi uusi malli markkinoille 22.4. Se olisi syntymäpäivänäni. Tiedä sitten, sillä yleensä iso C on julkistanut kameransa kahdesti vuodessa. Seuraava ajankohta olisi syksyllä.

Ystävällistä palvelua tarjoavalle Rajalalle sanoin loistavaan 5D-tarjoukseen EI. Saatoin olla tyhmä, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta.

Hohoo, Mastermarkilta löytyy mahtistuote. Huippuhieno kännykkään liitettävä Retrostar-luuri tuo kunnon nostalgiafiilikset arkiseen lörpöttelypuheluun. Ja mikäs sen pölömpää, kuin tepastella kaupungilla lankapuhelimen luuri korvalla.

Laitteeseen kuuluu adapteri, joten se sopii useimpiin kännykkämalleihin. Väreissä löytyy ja hintaa kertyy noin 30 euroa. Joten ei muuta kuin johto kiinni ja soittelemisiin!

Suurempana täältä.

Eihän tämä maanantai nyt niin kamalalta enää tunnukaan. Syy on tässä: pölypunkit ovat kuolleet sukupuuttoon Suomessa! Buahhhahahahahaaa.

Kyllä se on vaan jotenkin lohduttavaa tietää, ettei joka yö miljoona pikkukaveria kuljeskele ympäri lakanoita ja järsi kuollutta ihosolukkoa. Kiitos evoluutiolle ja siisteysvalistukselle!

Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi kohteeksi tappolistalle ehdotan paarmoja.

Likainen monitori? Ei hätää. Apu on lähempänä kuin uskalsit odottaa!

via.rodeo

Studiovarustamon nettisivuilta tuli bongattu muutama viikko sitten mielenkiintoinen uutuus: Powestar-akkuvoimaosa studiovalaisimiin. Hinta oli todella edullinen verrattuna kilpailijoihin. Sähköä siitä luvattiin yhdellä latauksella kahdelle studiosalamalle useampi sata laukaisua. Oli pakko ottaa selvää enemmän.

Varsinkin uudet studiovalaisimethan ovat erittäin nirsoja sähkön suhteen. Siniaallon pitäisi olla täydellisen puhdas. Vanhat patarautaflashit kestävät helpommin autoakku+invertterivirityksiä, mutta niihinkin luottaminen on välillä arpapeliä. Varsinaiseen lokaatiokuvauksiin tarkoitettujen salamoiden hinta on taas melkoisen kova.

Ensimmäinen yllätys Powerstarin suhteen on paino. Noin seitsemän kiloa painava mötikkä ei mahdukkan kameralaukkuun, niin kuin olin jo ehtinyt haaveilla. Iso se ei silti ole. Rakenteeltaan laite on tukeva ja laadukkaan oloinen. Mukana tulee niin verkkolatausjohto kuin sovite auton tupakkasytytimestä lataamiseenkin (kannattaa pitää auto käynnissä). Täysin vesitiivis powerstar ei ole.

Käytännössä laite osoittautui toimivaksi. Muutaman kerran Elinchromen D-lite2:set ottivat herneen nenään, mutta sammutus ja uudelleen käynnistys poisti ongelman. Testin aikana en saanut akun latausta loppumaan. Tähän auttoi tietenkin ohjausvalojen sammuttaminen.

Kaiken kaikkiaan Powerstar on hintansa veroinen laite. Kolmekertaa kallimmat mallit sisältävät sitten paremmin suojatun kotelon ja akun vaihtomahdollisuuden. Kannattaa pohtia mitä tarvitsee. Tässä on kuitenkin kelpo laite monen ammattilaisen ja harrastelijan varusteisiin. Kannattaa tosin huomioida, että monetkaan studiovalot eivät juurikaan kestä kosteutta tai ylimääräistä pölyä.

Pintaliito vahvasti harkitsee laitteen lunastamista.

Powerstar-akkuvoimaosa 675e

Kiitos: Studiovarustamo
Malmin Ilmailukerho
Neiti J.

Kaveri kertoi juuri olevansa aivan päättömän ihastunut. Se on hienoa se. Ehtihän hän olla sinkkuna, mitä, kaksi tuntia?

En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka löytävät aina välittömästi uuden. Mistä niitä löytyy, häh? Olen tässä jo viisi ja puoli vuotta tutkaillut ja hiljaista on edelleen. Sen siitä ilmeisesti sitten saa, kun on kranttu.

Heikon miestarjonnan takia olen ajautunut aina välillä nettitreffailun maailmaan, mutta kyllä siinäkin touhussa alkaa usko äkkiä loppua. Lähes jokaisen ilmoituksen takana kun on tumma ja tulinen ja komeeksi haukuttu uroo, joka on käynyt pisimmillään Tallinnassa. Tämän unelmien poikamiehen lempimusiikkia on kaikki suomalainen, pahimmillaan Yö ja jos sen haluaa saada syttymään, niin tarvii bensaa ja tulitikut.

Ehheheeehee… eh. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. No, onneksi voin kuitenkin olla vilpittömästi iloinen kaverini puolesta.

Tulipa eilen vilkaistua Hesaria. Valmiina oli taitettuna osio ja kohta, missä “Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) arvostelee viestimiä siitä, että ne osoittavat joidenkin ihmisryhmien voivan huonosti eivätkä kerro, miten hyvin suurella enemmistöllä menee”. Niin. Mikä tää suuri enemmistö on? Mistä ne erottaa?

Vieressä oli kainalojuttuna sitten vähän parempiosaisista porilaisista. Se oli jotenkin osuvaa ja aika julmaakin. Kohtalon ivaa tai mitä ikinä. Matti “Suomen seksikkäin mies” Vanhanen ei ymmärrä, ettei raha ja onnellisuus/henkinen hyvinvointi kulje sitten aina kuitenkaan käsi kädessä. Kuten ei onni rakkaudessa (aina) ja asemakaan.

Torstaina tuli vilaistua puolestaa A-talkia. Peter Tallberg… Miten minä olenkin pitänyt miestä jotenkin ihan perusfiksuna. Mutta eiiii… Tai mikälie sensuuriuhka miehen päänpäällä leijuu, mutta meinasi ihan hihat palaa (ehkä paloi ehkä ei). En ole nyt ihan varma, että ollaanko Peter Tallbergin kanssa samalla aukeamallakaan. Urheilijoilta ei saisi kuulemma pilata kisoja ja tavallaan “niinku” heidän juttuaan ja iloaan. Niin ja useampaa rahakasta diiliä, sanon minä.

Peter Tallberg. Haista sinä nyt huilu noine jorinoittesi. Jos yksin kilpailuhengestä ja reilusta kamppailusta olisi kyse, niin Kiinan omissa valmennusryhmissäkin voisi vaikka vapaasti urheilijat elää omaa privaattia elämää. Ilman uhkaa, että jos alkaa kesken (moni vuotisen) valmennuskauden seurustelemaan, niin saa (etenkin naiset) kenkää koko ryhmästä, että menettäisi mahdollisuuden osallistua niihin halavatun kisoihin, ilman karkoitusta omaan kylään, jonka silmissä heillä ei ole enää sijaa ja… siinä ole mitään onnellista loppua. Jos kyse olisikin vain rehdistä urheilusta ja urheilijoiden ilosta urheiluun.

Mahtaakohan Peter Tallberg äänestää, koska juttu kaiken kaikkiaan kuullosti ihan jonkun teinin logiikkaan pohjautuvalta: “no kun on niinku tosi tylsää, että tää olis politiikkaa, kun ei tää niinku oo ja siis musta ei aina pitäis sotkee politiikkaa ja tää on siis ihan eri juttu kun joku politiikka ja mua ei silleen kiinnosta politiikka niinku tässä ja kuitenkin pääasia olis niinku ett kaikilla olis vaan kivaa. Ja kyll Kiinakin niinku tahtoo kaikille hyvää ja kyll se musta niinku silleen on kuitenkin ett ne tahtoo olla kivoja”.

Che rottura di palle. Mun pallit hajoaa.