Pintaliitoblogi

Minusta tuli taas eilen Suomen kansalainen ja samalla todistin, etten ole sotilaskarkuri. Hain passin. Samalla luovutin pois sen passin, jonka olin 17-vuotiaana hakenut 19.2.1998 Tikkurilan poliisilaitokselta. Silloin muistan miettineeni, että millaista elämä on kymmenenvuoden kuluttua. Nyt tiedätte.

Matka, jolle passin hankin, oli kohtalokas. Se oli nimittäinen ensimmäinen valokuvauskeikkani. Matkustimme eräänlaisen tutkimusryhmän (Sosiaalioppilaitoksesta) kanssa Venäjän sisämaahan, jossa sijaitsevassa vanhainkodissa opiskelijat haastattelivat inkerinsuomalaisia. Jotenkin onnistuimme näätimään kaverini kanssa itsemme mukaan matkan valokuvaajiksi. Matkan kohde oli noin 70 km Pietarista lounaaseen ja lähtö tapahtui 19.4.1998, seitsemältä aamulla Helsingin rautatieasemalta.

Mukaan saimme Canonin järkkärin yhdellä objektiivilla ja kolme rullaa filmiä. Osa kuvista saattaa vieläkin olla jossain arkistoissa. Olisipa kiva löytää ne. Siellä ei varmaan ole yhtään kuvaa niistä ihmisistä, joita matkalla oli tarkoitus haastatella. Matka oli seikkailu ja voinkin ylpeänä kertoa, kuinka vietin 18-vuotisjuhlani Venäjällä, keskellä ei mitään ja juoden vodkaa paikallisen nuorisopapin kanssa. Se oli seikkailu.

Joku nokkela huomaakin siis, että pari viikkoa sitten vietin siis kymmenvuotistaiteilijajuhlaa. Kiitos. Lahjaksi itselleni tästä kymmenestä vuodesta hankin tänään skannerin, jolla voin muuttaa filmille kuvaamani kuvat (siis nykyiset) biteiksi. Arkistoja en rupea skannaamaan.

Nyt myönnetty passi on Viron matkaa varten (henkkaria ei saanut tarpeeksi nopeasti) ja läpyskä on voimassa vain viisi vuotta. Nyt pitääkin pohtia, miten tämä matka muuttaa tämän isomman matkan suuntaa ja missä olen viiden vuoden päästä.

Toivottavasti saan jatkaa seikkailujani.

Siis eikö kenellekään tule Reino & The Rhinosin Lempee-biisistä Aki Sirkesalo mieleen?! Em ai tö ounli van!? Ei kaikissa kappaleissa, mutta etenkin tässä Lempeee-kipaleessa joku on aivan sirkesaloa. Kuuli sen missä vaan, niin ensimmäisenä ajattelen: “Miksi täällä soi Aki Sirkesalo?!“. Ei, se ei ole sama kuin silloin kun huusin täydessä Baker’s-ravintolassa “KUKA VITTU TÄÄLLÄ SOITTAA SAMULI EDELMANIA!?“, läpi kaiken melun ja ihmismassan. Varsinkaan kun se oli S. Edelmann itse.

Eräs diijei sydäntiettyineen kommentoi Aki Sirkesalo -vertausta, että “Sehän on kuollut!”. Hei mä en NIIIN tunne Sirkesalon tuotantoa. Mutta siis otettiin diijein vihjeestä vaari ja meilläkin on nyt reinouta, eli kesämusaa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kippishhhh!

Ei kuulkaa meinaa iskiasvaivainenkaan enää pysyä pöksyissään, kun on niin huippu festarikesä tulossa. Ensin Provinssissa heiluu Justice, The Dø, Serj Tankian ja Foo Fighters ja sitten Ruisrock-sunnuntaina lavalle nousevat Interpol, Anna Järvinen ja José González. Wuhuhuuuu!

Nyt kysymys kuuluukin, montako päivää vanha jaksaa heilua… No, ainakin yhden per viikonloppu, se on varma.

Siitä tulikin mieleeni, että eikö olisi jo korkea aika ryhtyä jakamaan parhaita viinan salakuljetuskikkoja? Anyone?

(Toim.Huom. Aiheesta on keskusteltu Pintiksessä ennenkin…)

Eh. Jos HK ei nyt saa maailmalla huomiota tällä pätkällä, niin ei sitten koskaan.

Klikkasin banneria. Sitä ei tapahdu usein. Mikä on tietenkin omankin ammattikunnan rienaamista. Mutta minkäs teet. Ei tule klikkailtua. Oli ihan kiva kikkailla autonosien ja varusteluvaihtoehtojen kanssa. Tietenkään allekirjoittanut ei tiedä TDi:n, T5:n eikä D5:n eroavaisuuksista eikä niitä selvittänyt. Niitäkään.

Mutta kai tommosen nyt voisi haluta? Se on sitten ihan eri skenaario voisiko sellaisen saada…

Nyt saa ja ennen kaikkea pitää fiilistellä kevättä. Siihen tarkoitukseen sopii mitä mainioimmin Suburban Triben First Spring Day. Mahtisbiisi aina vaan. Jeejee!

No niin, se on nyt yhtä alamäkeä sitten. Kaikki alkoi kolme vuotta sitten, kun parturini kikatti löytäessään päästäni ensimmäiset harmaat hiukset. Nyt niitä on jo rykelmissä.

Sen jälkeen on alkanut esiintymään näitä kotiäiti-piirteitä, joista kerroin jo aiemmin. Ja nyt, lauantaiaamuna tapahtui se, jonka odotin tapahtuvan vasta kymmenen vuoden päästä. Iskias alkoi vaivata. Nyt sitä sitten varotaan selkää, venytellään jalkaa ja toivotaan, että se menee ohi. Pian.

Muuten kai täytyy ottaa siitä treffikutsun esittäneestä pojasta mies itselleen, kun ei kohta enää pääse lauantai-iltana ylös sängystä. *huoh*

*Istuin Ferrarissa ja painoin kaasua
->Aika poikamainen olo
*Seinälle ilmestyi Domesticin tarrat ja sisustustauluja
->Omituista nähdä omia kuvia seinällä. Olen myynyt kymmenen vuoden aikana yhden kuvan tauluksi…tietoisesti. Kyllä niitä tosin saisi, jos joku kysyisi.
*Nautin kevätauringosta aamuin illoin rannassa
->Carusellissa oli hyvää kahvia ja paljon, Ursulassa leivät ja punaviini olivat parempia.
*Kuvasin Mamiyalla
->Negaa ja positiivia, mustavalkoa ja väriä
*Join kuohuviiniä
->Cava on parasta

Kohta on muuten Vappu,jota poikkeuksellisesti aion viettää tänä vuonna…

Nyt ette kyllä usko. Minua pyydettiin perjantaina treffeille. Baarissa. Poika pyysi. Sellainen ihan kivakin. Ja suht selvinpäin. Minua. Siis meitsiä. Tiedättehän mut? Se pelottava tyyppi, jota kukaan ei ikinä lähesty. Siis i-ki-nä. Ei selvinpäin eikä kännissä. Nevör.

Ou mai gaaad, nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin. Mitä seuraavaksi? Laihdun salaperäisesti yön aikana 10 kiloa, vappuna ei oikeasti sadakaan vettä ja Pluto lasketaan jälleen planeettojen joukkoon?!

Hui!