Pintaliitoblogi

Ainakin Nokian sivuilta sai tällaisen laskurin laittaa omalle sivulle. Minähän sitten laitoin.

Tätä kutsutaan jonkin sortin markkinoinniksi.

Bloggaajien pikkujoulut Weeruskassa 12.12. Tervetuloa kirjoittajat, kommentoijat ja lukijat…

Nyt se on sitten tehty: muutto, jee! Tavaroita pakatessani olin oikein onnellinen siitä, etten ole kovin kirjaviisas ihminen. Valtava opuskokoelmani mahtui nimittäin yhteen banaanilaatikkoon. (Siitä tulikin mieleeni, että voisin ehkä perustaa jonkin sortin kirjakerhon. Olenhan lukenut tänäkin vuonna ainakin kaksi kirjaa.)

Mutta sitä ennen haluan kertoa teille käsittämättömästä uroteostani. En nimittäin saanut muuton aikana yhtäkään pinnanpalamiskohtausta, ja se on ennenkuulumatonta se.

Kun tavarat oli roudattu sisään, kävin vielä uudessa lähikaupassa ruokaostoksilla. Ja ehkä vain kuvittelin tai olin jotenkin muuten häiriintyneessä tilassa, mutta minun mielestäni siinä kaupassa oli kyllä huomattavasti paremman näköisiä miesasiakkaita kuin vanhoilla huudeillani. Ehkä tästä tulee vielä kivaa.

Viime aikoina on tullut leikittyä paljon Sumopaintilla. Loistava, kotimaisin voimin toteutettu piirto-ohjelma, joka toimii selaimessa. Kätevää. Olen tosin surkea piirtäjä, dinosauruksestani ei tullut kauhean hieno:

Norway Says suunnitteli Muutolle Plus-pippuri- tai suolamyllyn. Lakatusta pyökistä tehty mylly muistuttaa lasten leikkipalikoita. Monivärinen on mielestäni hienoin, mutta myllyä saa myös mustana ja valkoisena. Tämä pääsee kunniapaikalle keittiööni.

Harvoin pyydetään meikäläistä bändeihin mukaan, mutta nyt kävi niin. Pitäisi hankkia vaan soitin ja opetalla soittamaan. Ei kai se niin vaikeaa ole?

Videolla soittaa Ukulele Orchestra of Great Britain. Loistava versio Hyvien, pahojen ja rumien tunnarista. Tai siis ihan hillitön.

Tuli eilen baarissa puheeksi Hesarin Nyt-liitteessä joskus ollut juttu, jossa määriteltiin uudet kymmenen käskyä. Muutaman tuopillisen jälkeen päädyimme kehittelemään omaa käskystöämme. Tässä kaksimiehisen aivoriihemme lopputulos:

1. Älä tee toisille mitään ikävää(ajateltiin, että kaikki ne tappamis- ja älä himoitse naapurisi vaimoa -jutut vois tiivistää yhteen).

2. Sano, jos vituttaa. (Mököttäjät ja mykkäkoululaiset on niin rasittavia).

3. Nuku tarpeeksi.

4. Syö dallaspulla vähintään kerran viikossa.

5. Kuuntele Totoa.

6. Kuluta harkiten.

7. Jalkapallo on Kuningaslaji, sinun ei tule pitämän muita lajeja.

8. Kysy ongelmatilanteessa itseltäsi, mitä Lovejoy tekisi?

9. Tee duunii, äläkä vingu.

10. Olettaminen on kaikkien mokien äiti, älä siis oleta mitään.

Koska olen liian laiska haastamaan muita blogeja, toivon, että muut pintisläiset laativat omat käskynsä.

…ja voi juhlia kuin viimeistä päivää. Aion ottaa mallia Lionelista ja tämän tyylikkäistä kavereista ja tanssia katossa! Jeah! Bikini-Iik!

Tässä teille juuri sopiva linkki aiheuttamaan perjantaihysteriaa: 70-luvun ruotsalaiset tanssibändit kuvina. Kyllä ne naapurit vaan on tyylikkäitä, piru vie.

Kävin eilen Kulutusjuhlan porukan kanssa kanssa katsomassa Reverent Billy & The Church of Stop Shopping -ryhmästä kertovan What Would Jesus Buy? -leffan Lens Politica -festareilla. Ja mitä jäi käteen?

Ensinnäkin mielestäni jutun pointti ei ollut, etteikö saisi ostaa tavaraa, vaan pikemminkin pastori Billy oli järjetöntä shoppailua vastaan - siis kun shoppaillaan vain shoppailun takia. Tai sen takia kun muutkin shoppailee. Luottokorttilaskut paukkuu ja sitten 11 kuukautta yritetään selviytyä laskuista, kunnes taas meillä onkin Joulu.

Lisäksi dokumentissa oltiin nimenomaan isoja kauppakeskuksia vastaan, joista löytyy vain suurien (vaate/elektroniikka)ketjujen suuria myymälöitä, joissa myydään vain halpatuotantomaissa tuotettua kamaa. Ja lopputuloksena keskustat autioituvat. Me kivijalkamyymälöitä rakastavat keskusta-asujat ymmärrämme huolen, sillä kohta Helsingin keskustakin on siirretty kehätien varteen. Onneksi perinteikkäät tavaratalot ja erikoisliikkeet ovat vielä jääneet.

Olihan se muutenkin kiperää katsoa, kun telkkarissa huudetaan ja rummutetaan ostoshysteriaa ja samaan aikaan kaupitellaan ja tungetaan jokaiselle läjä luottokortteja. Ei voi syntyä hyvää jälkeä. Suomessa tämä tehdään onneksi vielä asianmukaisesti.

Kannattaa varata liput perjantain näytökseen ja käydä katsomassa miten Amerikassa vietetään Joulua. Moni stressaa eniten luottokorttilaskuista.

Kirjoittaja aikoo ostaa Helsingin keskustan liikkeistä joululahjoja, mutta käyttää ostosten tekemiseen käteiskortteja.

E: tässä eilisen jälkeisessä depaattikeskustelussa Mari nostaa vielä yhden tärkeän pointin esille:
Billy vastustaa yletöntä kulutusta ja kannustaa maksamaan niistä tuotteista ja palveluista, joita on syytä arvostaa.