Oopa: Studiolta terveisiä
Saturday, January 31st, 2009
Pitkästä aikaa säheltämässä studiolla. Varsinaisten kuvausten jälkeen jotain ihan muuta.

Pitkästä aikaa säheltämässä studiolla. Varsinaisten kuvausten jälkeen jotain ihan muuta.
- Kun olin pieni, paappa tuli aina höpöttämään jotain, kun katsoin Pikku Kakkosta. Kostin tekemällä saman, kun paappa katsoi uutisia.
- Osasin noin 4-vuotiaana kaikki Juicen ja Lapinlahden lintujen biisien sanat ulkoa.
- Sain alle kouluikäisenä syntymäpäivälahjaksi oman leikkimökin. Minusta se oli tylsin lahja ikinä, mutta yritin esittää kiitollista lasta.
- Olen ollut apuna heinätöissä pienestä pitäen. Ajoin traktoria.
- Traumatisoiduin ala-asteikäisenä musiikkikoulun konsertissa, kun hameeni oli vessareissun jälkeen jäänyt takaa sukkahousujen alle. Äitikin nauroi.
- Käytin ala-asteella koulumatkatkin hyödykseni ja opettelin kiroilemaan kaverini kanssa.
- Join ensimmäiset kännit noin 9-vuotiaana. Luulin häissä tarjotun sahdin olevan kotikaljaa ja ihmettelin, kun päässä heitti. Mummille kävi sama.
…Niin, ehkä nämä seikat selittävät jotain. Ehkä eivät.
Yksi hyvä keino selviytyä elämässä on uteliaisuus. Kysymällä kun tuppaa saada vastauksia. Ei kysyvä tieltä eksy, vai miten se sanonta menikään?
Eilen tapasin nimittäin erittäin fiksun tytön, joka varmasti pärjää tässä maailmassa. Havahduin kaupungilla siihen, että vieressä kävellyt tyttö kysyi varovasti olenko ammattivalokuvaaja (repusta saattoi päätellä asian). Sen jälkeen hän kertoi, miten oli ottanut yhteyttä mallitoimistoihin ja nyt hän tarvitsisi mallikansion. Ei, hän ei suinkaan kysynyt minua siihen työhön, vaan kysyi erittäin fiksuja kysymyksiä alasta, kuvauksista, hinnoista ja yleisistä toimintatavoista, jottei hän joutuisi huijatuksi ja jotta hän pääsisi eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.
Loistavaa. Suorastaan häkellyin nuoren tytön äärettömän fiksuista kysymyksistä ja pohdinnoista. Juuri näin tulisi kaikkien meidän toimia. Kyllä kaupungilla saa nykäistä ihmistä hihasta kysyäkseen. Itse asiassa kysyminen on ainoa keskeyttämiseen oikeuttava asia kulttuurissamme. Eikä kukaan meistä ole niin kiireinen, että voisi väittää ettei ehdi vastata.
Minua harmittaa vain se tosiasia, että kaikkiin kysymyksiin en osannut vastata. Toivottavasti tyttö löytää lisää vastauksia - niin mallimaailmasta kuin elämästäkin.
Empire of the Sun on aivan mainio. Aussibändin levy julkaistaan Suomessa helmikuun 25. päivä.
Olen peliriippuvainen läski, eikä minulla edes seiso ja hiuksetkin lähti päästä. Ennen kaikkea tarvitsen uuden kellon.
Ainakin jos katsoo viime aikojen saapuvia sähköposteja.
Pari vuotta kestänyt luistimien hankinta päättyi lauantaiaamuna, kun paikallisesta urheilukaupasta tuli haettua Nike Bauerit, eli niket. Joskus teininä minäkin olen pelannut vuoden lätkää veskarina, mutta sitäkin enemmän luistellut. Lapsena, nuorena ja teininä oltiin nimittäin melkoisesti jäällä. Ja sen minkä nuorena oppii, sen vanhana… paskat. Yli kymmenen vuoden tauko näkyi.
Alkuun tuntui, että ei luistimilla voi mitenkään eteenpäin, saati taaksepäin, päästä. Miten näillä voi kääntyä tai tehdä ylipäätänsä mitään. Yritin jopa katsoa, jos terämallit olisivat muuttuneet uusiksi, jolloin minulle huudettiin: “ei terät, vaan taidot on ruosteessa“. Kiitos.
Puolen tunnin päästä tekniikka alkoi löytyä ja potku pidentyä. Tunnin kohdalla hokkarit kulkivat jo ristiin sirklaten ja mieli kirkastui. Jostain takaraivon ja selkärangan välistä taidot löytyivät. Saldona viikonlopulta oli yhteensä 2.5h luistelua ja puhelimen mukaan matkaa kertyi yli 15 km. Ja tämä siis kaukalossa. Kertaakaan en muuten kaatunut, vaikka välillä luistimet veikin miestä, eikä toisinpäin.
Pitkä on silti matka vielä siihen teini-iän taiturointiin. Mutta pakkaskelejä on luvattu, joten eiköhän tämä vielä tästä. Tietääkö kukaan muuten jotain kuntolijoiden kaukalopallovuoroa, jonne voisi tulla pelailemaan?
Kasvatin parran. Kokonaisen sellaisen. Aikaa operaatioon taisi kulua vajaa kuukausi. Äsken leikkasin sen sitten pois.
Ensimmäisen kokoparran kasvatin viisi tai kuusi vuotta sitten. Kaikki alkoi tyhmästä vedosta, josta sitten alkoi kymmenen viikon karvainen kausi. Oikeastaan voitin vedon jo parin viikon jälkeen, mutta jokin jäi kaivamaan mieltä. Minusta parran kasvattaminen oli jonkinlainen riitti matkalla mieheksi vasvamiseksi.
Monelle partani oli järkytys, toiset pitivät siitä ja jotkut nauroivat (mutta eivät partaansa). Tällä kertaa kohtasin samat reaktiot. Kulttuurissamme nuorelle miehelle ei suvaita partaa. Se on vanhojen miesten juttu. Ajassamme parta edustaa juroutta (Juha Mieto), pahuutta (terrorismi), vankeutta (Fränti ja Vahanen Jololla), playoffeja (jääkiekko) sekä ZZ-topin musiikkia. Minulle parta tarkoitti yksinkertaisesti parranajokoneterien loppumista.
Eikö partaa siis voi kasvattaa ilman sen syvempiä ajatusperiä ja periaatteita? Ilmeisesti ei, jos kyseessä on kokoparta. Pulisonkeja olen sen sijaan pitänyt vuosia menestyksekkäästi. Samoin minulla oli alahuulen alla sellainen neliö lähes kymmenen vuotta. Insinööripartaa, eli sellaista suunympärille sijoittuvaa palloa taas en voisi kuvitellakkaan, mutta viikset olisivat hienot. Harmi vaan, että tuuheat mustat viikset vanhentavat minua 20 vuodella. Jätän siis väliin.
Ei kai auta kuin sanoa, että hyvästi parta ja tervetuloa puhdas iho. Koneessani on taas teriä.
1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
-Kasvatan partaa. Kokonaista sellaista. Naama on nyt piilossa. Mustan karvan peitossa. Viiksiä leikaan, että karvat eivät tulisi suuhun.
-Olen kuulemma sählyhuora. Käyn pelaamassa eri vuoroilla minkä ehdin. Pelastusrengas pysyy näköjään silti.
-Miksi alkuperäinen 90210 Bevery Hills ei tule telkkarista enää? Minä pidän siitä ja heidän elämästään.
-Minut saa hyvälle tuulelle hyvällä kahvilla. Ja sitä paitsi rakastan paistettuja kanamunia ja Tabascoa. Yhdessä ja erikseen.
-Pelkään keskinkertaisuutta.
-Hiukseni kasvavat liian nopeasti, joten näytän taas mörökölliltä.
Bubbling under: Ebay-koukutus ja Levottomasta tuhkimosta tykkääminen (Dingo)
Muut Pintisläiset voisivat raapustaa ne kuusi lausetta itsestään kommenttiboksiin…
Jos ostas tällasen, niin oisko sitten yhtä cool kuin Radio Raheem?