Nyt kun Simo Rantalainen ja Jari Saravuo ovat jälleen päätyneet julkisuuteen - ensimmäinen paljastaa kaikki kirjassa ja jälkimmäinen tapailee hiihtäjää (kaikesta sitä kirjoitellaankin) - niin on hyvä muistuttaa miten Kummeli näki asian omalta kohdalta asianomaisten kera. Huvittavaa vieläkin.
Mitä eroa on David Copperfieldillä ja valokuvaajalla? -Valokuvaaja hävittää ei-toivottuja rakennuksia ihmisten taustalta ja Copperfield toivottuja rakennuksia ihmisten edestä.
Keksin ihan itse. Tussasin samalla ammattikoulua eräästä kuvasta pois. Hyvää viikonloppua.
Muutamista syistä reggasin vasta nyt Spotifyhin. Tulevaisuus on täällä, sillä musiikkia ei enää kannata omistaa. En halua CD-levyjä, enkä halua maksaa tiedostoista, joiden käyttöä rajoitetaan. Tiedostoista, joita ei voi myydä kirpputoreilla tai divareissa. iTunes on nopea ja kätevä kauppapaikka kieltämättä ja iPod myös pätevä soitin. Seuraava ostos on varmasti iPhone, johon premium-tilillä musiikin saa Spotifystä kympillä kuussa. Kohtuullista. Milloin iTunes vaihtaa (ansainta)logikkaa?
Toisaalta S60-versio on myös tekeillä. Sitä odotellessa.
np. Lily Allen
Kolumnisarjan kolmasosa: yleisaikakauslehti
Loppuvuodesta vanhenen taas tetanuspiikin verran. Se on neljäs malliaan. Edellisen sain kymmenen vuotta sitten armeijan penkissä. Siinä makoili nuori ja kapinallinen mies. Elämä olisi vielä edessä ja teinivuodet takana. Itse asiassa muistan edellisenkin piikin. Se oli seuraus koiran puremasta. Taisin olla kymmenen vanha. Silloin se oli vain piikki lihassa.
Olin hetki sitten elämäni ensimmäisissä polttareissa. Juttujen välissä kuului monesti tuttu lause: “kymmenen vuotta sitten”. Olimme armeijassa, ylioppilaita, saimme ajokorttimme, löysimme tyttöjä rinnallemme, vietimme railakkaita juhlia ja paljon asioita, joista tähän on syytä olla kirjoittamatta. Mutta mihin katosi se kymmenen vuotta?
Elämä tuntuu kulkevan tetanuspiikkien sarjoissa. Edellisen jälkeen olen esimerkiksi opiskellut, valmistunut ja vakiintunut. Mutta mitä muistan tämän piikin hetkestä seuraavaa odottaessa? Asunnonostosta? Yrittäjäelämästä?
Ehkä piikkiä enemmän alan kärsimään kolmenkympinkriisistä, jonka olemassa oloa olen aina pitänyt huuhaana. Nyt pitäisi päättää se suunta, jota kohden kuljetaan ennen seuraavaa rokotusta, se missä olen seuraavan kerran piikitettävänä ja mistä silloin kerron. Pelkona on seuraavat kymmenen vuotta ja kymmenen kiloa.
Jos jotenkin pitäisi filosofoida elämää, niin tällaisesta blokkielämästä pitäisi päästä eroon ja sen sijaan elää elämää jatkuvana virtana. Saisikohan tetanusrokotuksen vaihdettua aamuisin nautittavaan oraaliliuokseen?
Uutta musiikkia (ja vauvaa!) työstävä Roisin Murphy esitti dj-keikalla muutaman biisin tulevalta levyltään. Etenkin tämä ysärisoundeilla herkutteleva Momma’s Place toimii ihan loistavasti.
Tästä se lähtee, menojalka vipattaa jo!
Hyvät hyssykät, joku amerikkalainen bisnesjätti puhuu jopa asiaa! Hän tuumaa Taloussanomien mukaan, että tuotannon siirtäminen halpamaihin ei ehkä ollutkaan hyvä ratkaisu. Oh, really?
Terveiset Soulista! Mahtava miljoonakaupunki, joka ei jättänyt kylmäksi. Xylitol on Koreassa kovassa huudossa, mutta ihan menevää purkkaa on tämä hittibiisikin.
Syksy tuo mukanaan tilauksen kauniille musiikille, jota voi kuunnella kynttilänvalossa villasukat jalassa. Kaspar on juuri sellaista musiikkia. Bändin takaa löytyvät laulaja-lauluntekijät John McGregor ja Mikael Hakkarainen.
Nauttikaa:
Näin nautitaan juomista vuoden 1974 Girossa. Kiitti linkistä Haba.