Pintaliitoblogi

Sain noin puolitoista vuotta sitten N96-puhelimen, joka silloin edusti Nokian kalleinta mallistoa. Nyt kyseistä luuria ei edes myydä enää. En ole viitsinyt ostaa uutta luuria, koska tuo on kuitenkin toiminut vakaasti ja palvelut ilman ongelmia. On tuntunut turhalta ostaa uuttaa luuria.

Aika ajoi kuitenkin N96:n ohi, ja digiteeveestäkään ei tullut kuin DNA:n maksullinen palvelu. Vaikea oli palvelua käyttää, kun se kuului vain siellä missä muutenkin oli telkkari ja lopulta sisältönä oli enää Digitan powerpoint-sulkeinen. Lopulta sitten viime viikolla luurini veti niin sanotusti tiltit. Onneksi yhteystiedot oli synkronisoitu koneelle ja muuten luurissa ei ollut mitään tärkeää sisältöä. Ennen tilttiä oli jo alkanut oireilut, koska käynistyslevyllä oli kuulemma liian vähän tilaa. En vain löytänyt sieltä mitään poistettavaa. Nyt puhelin pelaa, mutta miten kauan ja miten, se on kysymysmerkki.

Minulle luuri on muutakin kuin soittamiseen tarvittava työkalu. Puhelimen ominaisuuksista käytössä on aktiivisesti mm. GPS, kamera ja sähköposti. Lisäki puhelimesta saisi entistä monipuolisemman kun lataisi siihen ohjelmistoja. Harmi vaan, että S60-ohjelmistotarjonta on suppea ja Nokia Ovi -kaupan softa ei oikein edes toiminut luurissa. Nettiversiosta en löytänyt samaan aikaan mitään.

Sitten menin meidän mäkkikäyttäjien Apple APP-storeen. Ensimmäinen mielenkiintoinen softa oli Itämeren merikartat. Hintaa taisi olla 10e. Siis mitä ??? Suomalaiset Taskuloisto-kartat S60:lle maksavat 170e, johon sisältyy kaksi merikorttisarjaa. Softalista oli loputon.

Ainoa mikä hankintaa jarruttaa on kytky. Vähän on sellainen olo, että iPhone pitäisi jostain saada, mutta ilman kytkyä. Esim. Huuto.netin ilmot taas kertovat hinnaksi 6-700e. Aika paljon.

Jotenkin kuitekin tuntuu, että tuo iPhone alkaa olla pikkuhiljaa “pakkohankinta”.

Tilt+shift lasilla saan jatkossa seinät suoraan suoraan.

Jossain merisään jääennusteiden ja Valtiopäivän avajaisten välimaastossa kohtasin moottoritiellä hetken, jolloin elämäni ensimmäisten ylinopeussakkojen saaminen olisi ollut kaikkien todennäköisintä. Fyysisesti olin Orrengrundin rannikkoaseman pituuspiirin kohdilla, mutta henkisesti olin jossain muualla. Radiosta pauhasi Sigin Leijailen ja aurinko paahtoi sivusilmään ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Musiikki ja aurinko antoivat viitteitä keväästä. Verihiutaleista vapautunut 5-hydroksi-tryptamiini, eli serotoniini sai taas aivot rentoutuneeseen tilaan. Tasavallan presidentti Halosen julistaessa hetkeä myöhemmin valtiopäivät avatuiksi, olin varma, että kevät saapuisi hetkenä minä hyvänsä, enkä minä välittäisi murmeleiden ennustuksista.

Aurinko paistoi vielä kotonakin -hieman Harmajasta itään.

Ja siitä kappaleesta. Toivottavasti muuten niin toivekkaan kappaleen säe Kadut päättyvät mereen / mutt kartoissani / käskynä on eteenpäin ei ennakoinnut Matti “Sig” Inkisen loppua.