Oopa: Leijailen
Jossain merisään jääennusteiden ja Valtiopäivän avajaisten välimaastossa kohtasin moottoritiellä hetken, jolloin elämäni ensimmäisten ylinopeussakkojen saaminen olisi ollut kaikkien todennäköisintä. Fyysisesti olin Orrengrundin rannikkoaseman pituuspiirin kohdilla, mutta henkisesti olin jossain muualla. Radiosta pauhasi Sigin Leijailen ja aurinko paahtoi sivusilmään ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Musiikki ja aurinko antoivat viitteitä keväästä. Verihiutaleista vapautunut 5-hydroksi-tryptamiini, eli serotoniini sai taas aivot rentoutuneeseen tilaan. Tasavallan presidentti Halosen julistaessa hetkeä myöhemmin valtiopäivät avatuiksi, olin varma, että kevät saapuisi hetkenä minä hyvänsä, enkä minä välittäisi murmeleiden ennustuksista.
Aurinko paistoi vielä kotonakin -hieman Harmajasta itään.
Ja siitä kappaleesta. Toivottavasti muuten niin toivekkaan kappaleen säe Kadut päättyvät mereen / mutt kartoissani / käskynä on eteenpäin ei ennakoinnut Matti “Sig” Inkisen loppua.