Neljä kolmasosa ajatusta.

Vajaa pari vuotta sitten loukkasin itseni pahasti urheillessa. Vietin yhden kesän opetellessa nostamaan kättä uudestaan. Käsi paketissa ehti miettimään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Yksi keskeisimmistä oli kaluston kevennys. Nyt käsi on kunnossa ja kalustolaukkujen painot vain kasvaa. Normaalilla keikalla mukana on Canonin runko, kolmesta viiteen objektiivia, pari pikku salamaa ja kaksi Elinchromen Quadraa omilla geniksillä. Siihen sitten päälle jalustat ja muut kilkkeet.

Viime talvena ajatus täsmentyi. Mitä jos hommaisin käytetyn Hasselin tai vastaavan keskikoon digikameran ja sen rinnalle pienen Micro Four Thirds -kameran. Ajatus meni niin pitkälle, että kysäisin Olympukselta testiin OM-D E-M1:n. Vaikka kamera oli varsin loistava, niin kevennystä en ainakaan vielä tehnyt.

_6140133

(29mm iso320 f/2.8 1/640 käsivaralta)

Kollegani ja ystäväni Peter Forsgård sen sijaan teki. Olen jutellut Peterin kanssa syksyn aikana aiheesta parikin kertaa. Hänen vaihtosyynsä oli osittain samoja mitä itse pohdin ja osittain toisaalta ihan erilaisia. Seuraavassa mietteitä niin peilittömään siirtymisestä kuin OM-D E-M1-kamerastakin. En lähde tekemään mitään syväanalyysia tai mittauksia, vaan tässä on pikemminkin ääneen pohdintaa omista tuntemuksista.

1. Peilittömyys

Peilittömät kamerat ovat menneet viime vuosina huimasti eteenpäin. Pienempi koko ja samalla myös objektiivien keveys ovat vain plussaa. Lisäksi pienelle kennolle voidaan valmistaa valovoimaisempia objektiiveja. Hiljaisuus ja nopeus yllättivät. On selvää, että peilit tulevat häviämään kameroista.

2. Etsin

Kun on tottunut peilikameran etsimeen, niin aluksi karsasti ajatusta elektronisesta etsinkuvasta. Se kaikkosi nopeasti. Mitä sitä onkaan missannut, kun etsinkuvasta näkee suoraan miltä kuva näyttää. Olympuksen etsin oli loistava, eikä keskikoon isoa etsinkuvaa kaivannut koskaan. Kerran tosin jouduin hätään, kun studiossa etsin näyttikin tietysti vain mustaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(24mm iso200 f/4 1/100 käsivaralta)

3. Tarkennus

Olympuksen tarkennus oli tarkka, selkeä ja nopea. En kuvannut urheilua tai muuta nopeatempoista, mutta perus käytössä tarkennus oli erinomainen, vaikka kuvissa juoksi lapset ja kissat. Nimenomaan tarkennusta on pidetty peilittömien kameroiden heikkoutena. Omaan Canonin 5D mkII verrattuna tarkennus oli parempi.

4. Kennon koko

Kuvaan hyvin erilaisia töitä ja suurimman osan niistä voisin hyvin tehdä pienemmällä kennolla. Still life -kuvissa (autot ja talot) sekä studiossa teen töitä mieluiten mahdollisimman isolla kameralla. Kuten alussa sanoin, niin yksi vaihtoehto olisi ollut hankkia näitä hommia varten keskikoon kamera Olympuksen rinnalle. Keskari on taas liian hidas ja jäykkä moneen tuotantoon. Suurin osa kuvista painetaan nykyisin korkeintaan A4-koossa tai julkaistaan vain netissä. Kertaakaan ei kuvatessa tai kuvia katsellessa tullut mieleen, että “hitto, olisipa ollut isompi kenno”.

Yksi tärkeimmistä syistä Canonin täyskennon käyttöön on L-sarjan objektiivit, joiden polttovälit on suunniteltu nimenomaan täyskennolle. Lisäksi tarvitsen enemmän laajakulmalaseja kuin telelaseja. En käytä useinkaan isoa aukkoa syväterävyyden minimoimiseksi, vaan pikemminkin himmennän hiukan. Näin ollen suuremmasta syväterävyydestä on vain hyötyä.

_6130052

(40mm iso320 f/4 1/6 käsivaralta)

Mitä muuta? Olympuksen E-M1 oli loistava kamera, jonka olisin ottanut samantien vapaa-ajan kameraksi, jos se ei olisi niin hintava. Miksi sitten ei työkäyttöön? Olen viime aikoina kuvannut paljon arkkitehtuuria ja siihen taas Canonilla on tarjota sopivimmat objektiivit. 17mm shift-lasia kun ei muilta löydy. Vaikka rungot ovat melko edullisia, niin kahden tai kolmen järjestelmän objektiivien pitäminen hyllyssä tuntuu vähän hurjalta. Varsinkin Hasselin hankinta olisi tullut melko kalliiksi. Teknisesti E-M1-kamerassa ei ole mitään sellaista, etteikö se kelpaisi ammattilaiskäyttöön. Päinvastoin.

Vaikka en vielä vaihtanutkaan Olympuksen OMD E-M1 -kameraan, niin koskaan ei saa sanoa ei. Tällä hetkellä kun kinokoon kamera tuntuu lähinnä kompromissiratkaisulta. Ehkä joku päivä liityn Peterin, Pekka Potkan ja Matti Sulannon joukkoon.

Kirjoittaja on valokuvaaja, joka kuvaa vuodessa noin 50 000 ruutua ihmisiä, taloja ja autoja.

2 Comments

  1. KPa November 6, 2014

    “…vaikka kuvissa juoksi lapset ja kissat. Nimenomaan tarkennusta on pidetty peilittömien kameroiden heikkoutena. Omaan Canonin 5D mkII verrattuna tarkennus oli parempi.”

    Oliko liikkeen suunta sivuttain vai kohti/pois? Itseäni peilijärjestelmissä on pitänyt lähinnä m43 kyvyttömyys pitää tarkennus liikkuvissa kohteissa, ja sitä ajatellen M1 on luonut uutta kiinnostusta formaattia kohden.

  2. oopa November 15, 2014

    En kokeillut missään kovin nopeissa tilanteessa, koska en sellaista yleensä tee työkseni. Tykkäsin lähinnä tarkennuksen lukittumisesta.

Comments are Disabled